Tänään huomasin, että haravointi on varsin terapeuttista puuhaa. Aluksi ajattelin, että raaputan harvalla hieman etupihaa. Neljä tuntia myöhemmin huomasin koko pihan lisäksi haravoineeni kadunvarretkin molempiin suuntiin ojanpohjia myöten. Lisäksi yritin harvoida myös samaan lehtikasaan ohi kulkeneen koiran ulkoiluttajan koirineen päivineen. Koiran ulkoiluttajan paetessa paikalta koira sylissään postinjakaja ilmestyi näköpiiriin. Tässä vaiheessa vaimo puuttui asiaan ja huusi parvekkeelta, "NYT JUHA SISÄLLE SIELTÄ, ETTEI TAAS TARVII HÄVETÄ SILMIÄ PÄÄSTÄ SUN KANSSA". Noh, nyt on kuitenkin piha haravoitu ja palkaksi tästä oudosta puuskasta sain mojovat rakot molempiin peukaloiden varsiin, sekä pihan täyteen eri kokoisia lehtikasoja. Saa nähdä milloin iskee seuraava vastaavanlainen puuska, että saan raahattua kyseiset kasat pois pihasta. Niinpä niin, vanhuus ei tule näköjään yksinään. Siinä tulee mukana omituinen tarve tehdä mitä kummallisimpia hommia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti