Se tunne kun laahustat kotiin raskaan työpäivän jälkeen ja heti sisälle päästyäsi vastassa on nuori neiti täynnä virtaa. Ensimmäinen kysymys häneltä oli -lähdetäänkö heittämään frisbeegolfia?
-(itsellä oli sellainen ilme, tämä kuulostaa jotenkin tutulta) ei nyt pysty.
-miksi ei?
-olisi aikalailla tätä muuta puuhaa tässä.
Tämän jälkeen hän meni puolijuoksua huoneeseensa ja palasi saman tien takaisin ja kysymys tulva jatkui taas.
-lähdetäänkö käymään kaupassa?
-ööö, miksi?
-no kun päiväruoka pitää tehdä.
Tässä vaiheessa katsoin hänen silmiään hieman pidempään, vain tarkastaakseni ettei neiti ollut jossain aineissa, kun vauhti oli sitä luokkaa.
Jotenkin tämä vaikutti tutulta kaavalta ja yleensä se loppuu siihen, kun hän saa hyvät naurut ja minä jään naama punaisena puremaan huultani. Joten tein nopean päätöksen, nyt on hyvä hetki paeta paikalta.
Käännyin saman tien kannoillani, astuin ulko-ovesta pihalle ja sanoin -lähden käymään autotallissa.
Laittaessani ovea kiinni, sisältä kuului kovaan ääneen -eihän meillä ole edes autotallia ja voinko tulla mukaan.
Tässä vaiheessa juoksin jo porraskäytävän rappuja alaspäin pakokauhun vallassa, en nimittäin välttämättä halunnut kuulla miten tämä minun jallitus olisi päättynyt. Hulluja nuo sanavalmiit teinit, kun kiusaavat tahallaan tälläistä vanhaa miestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti