Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
Ihmiselon riemua!
Nyt kun on päästy joulusta vihdoinkin eroon loppiaisen muodossa niin eipä mitä, pääsiäinen kolkuttelee ihan nurkan takana. Alkaa vimmattu ruohon kasvatus jotta ne epäaidon näköiset ja ylikeltaiset pääsiäistiput pääsevät siihen sitten pönöttämään. Lisäksi sanonko miltä näyttävät mämmit valtaavat kaupat muovihiljuja sisältävien yllätysmunien kanssa. Siinä sivussa saa varoa aina yhtä viekkaita pääsiäisnoitia joista meikäläistä on varoiteltu pikkupojasta lähtien. On tämä ihmiselo yhtä ressaavaa valmistelua, purkamista ja pelkäämistä. Miksei vaan sais olla ja nauttia rauhallisuudesta. Ulkonakin on niin pimeää ettei sieltä meinaa ihteään löytää varsinkin, kun tuota luntakin on satanut kolmen talven tarpeet yhdellä kerralla. Joo, kaiken lisäksi huomenna ois vuoden ensimmäinen työpäivä ja meinaa vähän ahistaa. Varsinkin kun ei ole ihan varma mahtuuko työasu enää päälle tällaisen joulu "sesongin" jälkeen. Tässähän tällainen yltiöpositiivinen ihminenkin maanisdepressiiviintyy, siis tällaisen alyttömän hötkyilyn alla. Olispa jo kesä, ai niin, sekin alkaa olemaan jo lähellä. Sitten alkaa alytön nurmikon ajo, kalastus ja juhannuskokon rakennustyömaa. Voe p*rkeleen p*rkele taas kerran....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti