Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
keskiviikko 10. tammikuuta 2018
Jehovantodistajat!
Kävin tuossa reippaana hiihtämässä ja sieltä kotiin päästyäni aloin riisumaan jostain 80-luvulta peräisin olevaa tiukkaa kop-pankin logoilla varustettua hiihtoasuani. Kun sain sen nakinkuoren vihdoinkin päältäni pois niin samalla ulko-oveen koputettiin. Riensin sellainen epäeroottinen alusasu ja pipo päässä avaamaan ovea. Siellähän seisoi kaksi sellaista vanhempaa herrasmiestä asennossa. He katsoivat meikäläistä hetken kuin putous sketsisarjan roolihahmoa ja toinen sai vihdoinkin änkytettyä, että he haluaisivat puhua meikäläisen kanssa maailman epävakaasta tilanteesta. Siinä vaiheessa mietin, että onkohan herrasmiehet nyt erehtyneet osoitteesta kunnes tajusin, että he olivatkin herransanaa levittäviä jehovia. Hetken aikaa siinä kuuntelin heitä ja odotin sitä kummalla pettää pokka ensimmäisenä, heillä vai minulla. Noh, meikäläinen oli ensimmäinen joka alkoi virnuilemaan ja siinä vaiheessa oli pakko kiittää tästä kunniasta ja toivottaa hyvää päivän jatkoa heille. Sitä vaan, että olisi ollut kiva tietää mitä näiden miesten päässä liikkui kun meikäläinen avasi oven. Ilmeet ainakin olivat näkemisen arvoisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti