Joskus sitä on väkisinkin huolissaan omasta tulevaisuudesta. Päällimäisenä huolenaiheena on se, että kuka h*lvetti minun perseen pesee sitten kun itse en enää vanhana siihen pysy? Tämä huoli nousi esiin, kun muutama viikko sitten vanhempi pojista ilmoitti yöjuoksuilta kotiin tuleessaan, että hänellä oli puhjennut kumi. Tuijotin häntä hetken kuin huuhkaja heinäpellolla vipeltävää myyrää, kunnes tajusin kyseessä olleen polkupyörän kumi. Noh, hommasin uuden sisuskumin ja kehotin häntä omatoimisuuteen asian suhteen. Itse en sitä tekisi ihan periaatteesta, koska ikää hänellä on kuitenkin sen verran paljon, että homman ei pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön juttu ja toisekseen hänhän sillä kyseisellä polkupyörällä ajelee. Eilen sitten kysyin, että jokos se kumi on vaihdettu? Eipä ollut! Syyksi hän ilmoitti ettei ollut ehtinyt ja jaksanut. Lopuksi hän sanoi, että talvikin on tulossa ja hän ei talvella fillarilla aja.
Noh, äsken tuolla talon nurkalla itse sitä s**tanan kumia vesisateessa vaihtaessani mietin, että kummasta tässä nyt pitäisi olla enemmän huolissaan, hänestä vai itsestä? Täytyy varmaan alkaa kehittelemään vanhuksille tarkoitettua automaattista perseen pesuria niin on sitten yksi huoli vähemmän vanhana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti