Kotitalouskone!

Istuskelin tänään iltapäivällä ihan rauhassa kotisohvalla hiljaisuudesta nauttien. Noh, ulko-oven käydessä hiljaisuus loppui kuin seinään. Oman elämän prinsessa, eli rakas tyttäremme tuli koulusta kotiin hirvittävän älämölön saattelemana. Luulin ensiksi hänen kaatuneen portaissa tai jotain huudosta päätellen kunnes tajusin, että hänen tiukkasävyinen huutonsa oli osoitettu minulle. Olin pari tuntia aikaisemmin nakannut siivouksen lomassa täyden roskapussin eteiseen odottamaan ulos vientiä ja nyt se oli alkanut tyttären mielestä haisemaan. Koko eteinen löyhkäsi kuulema kuin navettaan olisi tullut. Yritin ensiksi nakittaa häntä viemään sen ulos roskikseen, koska itsellä ei ollut päällä muuta kuin pyjamahousut ja hänellä oli kuitenkin ulkovaatteet ja kaikkea. Siitähän se riemu sitten repesi. Hän alkoi huutamaan minulle, että olin lorvaillut koko päivän kotona ja hän oli kuitenkin ollut pitkän päivän koulussa, joten se oli minun tehtävä kiikuttaa kyseinen roskapussi sinne ulos eikä hänen. Siinä ei paljoa auttanut selittää, että olin imuroinut päivän aikana kuitenkin koko asunnon ja kaikkea. Hänen reaktio oli sitä luokkaa kiivas, että eihän siinä auttanut muu kuin alkaa pukeutumaan ja lähteä viemään sitä haisevaa roskapussia. Sitä vaan, että on nämä meidän talouden naiset sitä luokkaa kiivaita, että meikäläiselle ei jää näköjään muuta kuin statistin rooli tässä orkesterissa.