Aamukahvia jänikselle!

-Otatko kahvia?
-Näytänkö siltä, että olisin kahvin tarpeessa?
-Kyllä ihminen tarvitsee aamulla kahvia.
-Kiitoksia vaan, mutta jätän tällä kertaa sen kahvin väliin.

Joo tosiaan, shellin kassalla ollut nuori nainen oli sitä mieltä tänä aamuna ennen kello viittä, että nyt on sen näköinen kaveri joka tarvitsee ehdottomasti kahvia. Meikäläisen auton alle jäänyt jänis lookki teki näköjään vaikutuksen. Aamuvuoro 5/7 perinteisen huonoilla yöunilla on tehnyt tehtävänsä. Silmäpussit on kuin Jari Porttilalla ja ulkoinen habitus sellainen, että lapsetkin pelkää. Kahvi saattaisi tietenkin auttaa, mutta ei sekään ihmeitä tee. Ainoa taho joka tästä kaikesta on varmasti mielissään, eläkevakuutusyhtiö ilmarinen. Meikäläinen on nimittäin aika suurella todennäköisyydellä tätä tahtia heille pelkkä tulonlähde. Niinpä niin, jaksaa jaksaa, ihmisen on kuitenkin pakko tehdä töitä elääkseen. Jos tästä kaikesta hakee jotain positiivista, jota kannattaa aina hakea niin sunnuntaina alkaisi viikon loma. Se auttaa jaksamaan tällä itse valitulla tiellä.

Ennen kaikki oli paremmin!

Ennen kaikki oli mielestäni paremmin. Posti tuli kun tuli, mutta tuli kuitenkin kunhan kirjeessä oli vaan postimerkki, tai välillä kirjeet tuli perille ilman sitä merkkiäkin ihan vaan postinjakajien hyvää hyvyyttä. Tänä päivänä siitä ei voi olla niinkään varma, sillä lähetykset voivat hukkua jostain mystisestä syystä automaatti lajittelussa, tai sitten ne ajautuvat jonnekkin muualle kuin pitäisi ja niiden palautuminen oikeaan osoitteeseen on jopa mahdotonta. Noh, onneksi nykypäivänä suurinosa kirjeistä ja laskuista lähetetään sähköpostilla, tai onneksi ja onneksi, sillä se tuntuisi olevan jopa epävarmempi tapa kuin perinteinen posti. Meidän taloyhtiön isännöitsiä lähetti minulle tässä muutama viikko sitten tärkeitä asiapapereita sähköpostilla jopa kahteen kertaankin, mutta kummatkaan niistä posteista eivät tulleet koskaan perille, eli meikäläisen sähköpostilaatikkoon. Noh, kuin pisteenä iin päälle äsken puhelimeni soi ja eräs urakoitsia soitti sähköpostilla viime viikolla lähettämänsä tarjouksen perään, siis että olinko tutustunut siihen ja mitä mieltä olin. Huono oli olla mitään mieltä, koska en ollut koskaan saanut kyseistä tarjousta. Näissä molemmissa tapauksissa sähköpostiviestit liitetiedostoineen päivineen olivat hävinneet johonkin bittiavaruuden syövereihin. Se mikä tässä kaikessa oikeasti v*tuttaa, kaikennäköiset lehtitarjoukset ja muut diibadaaba sähköpostit kyllä tulee perille ja tukkii koko "laatikon". Siispä, jos joku laittaa meikäläiselle jatkossa jotain omasta mielestään tärkeää sähköpostia niin kannattaa lisäksi soittaa ja ilmoittaa tästä toimenpiteestä, sekä varmistaa tämä kaikki vielä tekstiviestillä. Lisäksi suosittelen varmistuksen varmistuksena lähettämään sen saman viestin pullopostilla, savumerkeillä ja kirjekyyhkyllä liitetiedostoineen päivineen. Jos joku pyytää jatkossa meikäläisen sähköpostiosoitetta niin en anna. Kun on tärkeää asiaa niin tulkaa sanomaan suoraan kasvotusten. Silloin asia tulee kerralla selväksi eikä tarvitse ihmetellä, että mikähän näissä sähköpostilaatikon asetuksissa on nyt pielessä ja meniköhän se viesti nyt perille.

Supikoirat!

Supikoirat tuntuisivat olevan varsin itsetuhoisia eläimiä. Niitä nimittäin näkee tähän aikaan vuodesta raatona maantiellä aika usein. Tänään aamuyöllä unenpöpperössä töihin päin ajellessani kaksi tällaista yksilöä yritti päättää rintarinnan päivänsä meikäläisen päästöskandaali volkkarin alle. Todennäköisesti ne olivat hengailleet tienposkessa ja odottaneet ensimmäistä paikalle saapunutta autoa ja tsepanneet toisiaan tälle viimeiselle tienylitykselle. "Nyt sieltä tulee, joko mennään ja mee sää ekaks eikun sää" kommentit vaan raikuivat tien poskessa kun meikäläinen saapui paikalle tuulen nopealla volkkarilla. No joo, minä tiedän, eläimet ei osaa puhua joten tämä kommenttiosio oli vaan meikäläisen mielikuvituksen tuotetta, mutta kaikesta huolimatta salamannopeat refleksini pilasivat näiden supieläimien itsetuhouset suunnitelmat sillä sain väistettyä ne viimetipassa. Sinne ne jäivät tielle hölmönä katsomaan perääni ja näyttämään keskisormea sekä kiroilemaan huonoa tuuriaan. Joo, minä tiedän edelleen ettei ne osaa mitään sellaista, varsinkaan kiroilla. Sitä vaan, että tuollainen supikoira on kuitenkin sen kokoinen eläin, että oikein kun huonosti osuu niin se vie auton keulamuoveista palan pois, tai pahimmillaan tunkeutuu konehuoneen puolelle asti. Siinä hommassa ei paljoa hampaita naurattaisi, kaivaa nyt lapiolla sellaista karvaverimössöä pois auton keulan uumenista. Inhottavia eläimiä, hyi s**tana!!!

Hernekeitto on superfoodia!

Varoitin vaimoa eilen, että illalla saattaa tulla sitten kaasuhälytys. Siitä ei kannata kuitenkaan olla huolissaan, sillä hänen gurmee-kotikokki "Harri Syrjänen" vaan valmistaa perheelleen viimeisen päälle aterian.

Nykyään tulee syötyä luvattoman vähän hernekeittoa, vaikka torstaisin onkin perinteisesti hernekeittopäivä. Hernekeitto on saavuttanut vuosikymmenien saatossa jonkinnäköisen kulttiaseman, mutta se on viime vuosina ainakin meidän taloudessa alkanut olemaan harvinaista herkkua. Itse en jaksa hifistellä kyseisen ruoan kanssa vaan teen sen aina perinteisesti jalostajan valmispurkeista höystettynä jauhelihalla. Toimii kuin junanvessa ja tuntuu maistuvan jopa meidän muuten niin ruokakrantulle jälkikasvullekin. Hyvää ja halpaa ruokaa ympäritöhaitoista huolimatta. Joku fitnessi saattaisi sanoa, että hernekeitto on ravintoköyhää ruokaa. Hän on väärässä, sillä hernekeitto on todellisuudessa superfoodia. Hernekeitto sisältää runsaasti liukoista kuitua joka tasaa verensokeria ja pitää pitkään kylläisenä. Keittoa kun höystää vielä jauhelihalla niin se on myös loistava proteiinin lähde, eli se on todellista superfoodia.

Nuorten itsenäistyminen!

Voi kun ois oma kämppä! Tällainen kommentti oli oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttäremme ensimmäinen kommentti tänä aamuna. Oli pakko kysyä, että milläs meinasit sen yksin asumisen maksaa? On mulla säästössä satakuuskymppiä! No sitten, tilaanko jo muuttoauton.

Onhan se tietenkin hyvä, että nuoret itsenäistyy, mutta käsitys siitä mitä asuminen ja eläminen noin yleensä maksaa tuntuu olevan "joillakin" melko hataralla pohjlla. Onneksi tämä omaan asuntoon muutto ei ole kuitenkaan vielä ajankohtainen hänen ikänsä huomioon ottaen, mutta totuushan on se, että ei tässä enää montaa vuotta menisi kun ollaan vaimon kanssa kahdestaan. Jotenkin karua, mutta niin ne lapset vaan kasvaa.

Pika flunssa!

Eilen tuntui, että ei nyt s**tana, flunssa iskee päälle. Tämähän tästä vielä puuttuikin. Nokka alkoi vuotamaan ja aivastelua jatkui koko päivän vilunväreiden säestämänä. Ajattelin, että meikäläisen tuurin tuntien todennäköisesti jokin äärimmäisen harvinainen ja kaikille mahdollisille antibiooteille vastustuskykyinen miesflunssasikalintuebolahiv kulkutautihan se sieltä iski päälle. Ilmoitin työkavereillekin mahdollisimman surkeana olevani todennäköisesti seuraavat päivät sairaslomalla. Noh, tänä aamuna herätessäni kaikki oireet oli poissa. Olo oli enemmänkin kuin normaali ja mietin, että mitäs h*lvettiä. Oireet olivat eilissäpäivänä enemmän kuin selvät ja sitten tauti teki tepposen eikä iskenytkään. Ei minulla kuitenkaan mikään teräsmiesmäisen yli-inhimillinen vastustuskykykään voi olla. Allerginenkaan en ole muulle kuin työnteolle, mutta siihen olen saanut siedätyshoitoa yli kaksikymmentä vuotta, joten sen kanssa alkaa tulemaan pikkuhiljaa toimeen. Hetken siinä mietin, että mikä tässä eilen orastaneessa taudissa olisi voinut olla kyseessä. Todennäköisesti petinteinen pitkäkestoinen räkätauti on muuntautunut vastaamaan nykypäivän kiireisten ihmisten tarpeisiin, eli pika flunssa. Ei sillä, että tämä haittaisi. Henkilökohtaisesti inhoan kaikenmaailman kulkutauteja ja mitä pikemmin niistä pääsee eroon sen parempi. Täytyy kuitenkin koputtaa puuta, sillä tämä saattoi olla myös pelkkä esivaroitus muutaman päivän päästä tosissaan päälle iskevästä malariasta tai jostain.

Suomen vaaralliset eläimet!

Maailma on täynnä kaikennäköisiä vaarallisia ötököitä. Aina pienen pienistä, mutta hengenvaarallisista hämähäkeistä lähtien monta tonnia painaviin virtahepoihin saakka. Suomihan on tässä suhteessa varsin turvallinen paikka. Vaarallisin eläin suomessa on ehkä saimaannorppa. Meinaan vaan, että jos kesken työpäivän eksyt vahingossa katsomaan norppa-tvtä ja unohdut sinne pitkäksi aikaa. Tätä kautta työt jää tekemättä ja siitähän saattaa seurata pahimmillaan lopputili. Lopputili on ihmiselle vaarallinen. Pitkäaikaistyöttömyydestä johtuva masennus uhkaa ja alkoholi alkaa maistumaan. Toisinsanoen saimaannorppa on sellainen salakavalatappaja, eli inhottava ötökkä vaikkei päällepäin uskoisi. Onhan suomessa toki näitä koulumatkalla olevia pikkulapsia kyttääviä susia sekä metsästäjiä toisinaan raatelevia karhuja, mutta ne ovat pientä tämän norppa-tv tähden rinnalla.

Kuuntelin tässä muutama päivä sitten radiota ja siellä varoiteltiin vaarallisesta eläimestä mikä uhkaa meidän suomalaisten terveyttä vakavasti tällä hetkellä. Kyseessähän on kaikkille tuttu poro. Tämä joulupukin väsymätön vetojuhta on kuulema tähän aikaan vuodesta todella vaarallisella tuulella. Näillä jouluun olenaisesti liittyvillä karvaturreilla on kuulema rykimäaika. Kyseessähän ei ole mikään epidemiaksi yltynyt yskätauti vaan poroilla tekee mieli muutakin kuin juoksennella ympäri tuntureita ja syödä jäkälää. Toisinsanoen suvunjatkamisvietti on niin vahva, että nämä porot käyvät kaikkien päälle mikä liikkuu kuin yleinensyyttäjä, ja nimenomaan urosporot.  Radiossa kerrottiin myös suojautumiskeinoista, jos kohtaa näitä agresiivisia sarvieläimiä. Paras keino on kuulema juosta karkuun. Itseä hieman epäilyttää kyseinen keino. Mietikääpä kuinka nopea eläin kyseessä kuitenkin on. Kyseinen sorkkaeläin kiertää joulupukin vetojuhtana pariin päivään koko maapallon joulun aikaan niin mitäpä veikkaatte, pääseekö niitä juosten pakoon??? Toinen keino on kuulema kiivetä puuhun karkuun. Kävin tuossa kesällä käsivarsi lapissa vaimon kanssa missä poroja näytti käyskentelevä siellä sun täällä. Siellä maiseman valtasi myös vaivaiskoivut, eli nämä vähän yli toistametriä korkeat puskamaiset puut. Jos siinä maisemassa joutuisi tällaisen hullun poron jahtaamaksi niin "puuhun" kiipeäminen olisi todella turhaa. Nimittäin tuollainen täysikasvuinen urosporo saattaa painaa jopa reilusti yli satakiloa niin siinä ei vaivaiskoivu paljoa hidasta. Siinä saattaa tulla äitiä ikävä kun tuollainen riskimmän puoleinen ötökkä puskee sinut alas siitä onnettoman kokoisesta vaivaiskoivupuskasta ja tämän jälkeen tallaa sorkillaan jäkälöitten sekaan. Hulluja eläimiä, olkaa varovaisia kun menette sinne poronhoitoalueille. Yksi asia mikä tässä kuitenkin on hyvä juttu, tämä rykimäaika ei kestä kuin muutaman viikon. Sen jälkeen on taas ihan turvallista liikkua siellä lapin perukoillakin ihastelemassa vaikka näitä kitukasvuisia koivupuita.