Kuivat kalsarit!

Siivoava mies on kuulema seksikäs. Minä kyllä sanon, että siitä on seksikkyys kaukana kun paita on hiestä märkänä kalsareita myöten pikku imurointi session jäljiltä. Alkoi v*tuttamaan koko homma siinä määrin paljon kuivia vaatteita päälle vaihtaessa, että hyppäsin samantien autoon, karautin sillä lähimmälle kioskille ja tein loton. Tämä kertoo siivoamisen mielekkyydestä jotain, sillä taisi olla kokonaista toinen kerta tänä vuonna kun tein lottoa. Jospa se nyt tärppäisi niin ei tarvitsisi enää sen jälkeen letkun kanssa heilua, ja kaikille kaksimielisille pervesseille vaan tiedoksi, että nyt tarkoitin sitten imurin letkua. Kioskilta poistuessani ajattelin käydä paikallisessa kodinkoneliikkeessä katselemassa robotti imureita, mutta loppujen lopuksi järki voitti ja päätin olla hankkimatta sellaista. Meikäläisen aku ankka tuurilla se nimittäin karkaisi jossain vaiheessa ulos asunnosta ja jäisi auton alle tuossa viereisellä kadulla. Siinä sitä sitten olisin verenpaineet tapissa oleva imuriton mies. Noh, nyt on kaikesta huolimatta suurimmat villakoirat saalistettu, lotto on vetämässä ja jalassa kuivat kalsarit. Että sellaista ja hyvää viikonloppua vaan kaikille!

Syntymäpäivä!

Tänään on suuri päivä, ei kylläkään minulla, tai no tavallaan. Oman elämänsä prinsessa, eli rakas tyttäremme täyttää vuosia. Naisten ikäähän ei saa sanoa, mutta sanotaanko näin, että kumi palaa jatkossa, siis tarkoitan skootterin kumi. Itsehän olen lomalla ja olisin saanut nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mutta eih. Meikäläisen kello soi jo ennen puoli seitsemää aamulla ja tämä vain siksi, että ehdin tekemään aamupalan oman elämänsä prinsessalle kynttilöineen päivineen ja tarjoilemaan sen sänkyyn hänen heräillessä tähän vaaleanpunaiseen päivään. Tämähän ei ollut minun idea vaan hän vaati tällaista erityispalvelua. Kaiken lisäksi tämä vaatimus kohdistui vain ja ainoastaan minuun. Kaikki muut meillä heräsivät samoihin aikoihin töihin ja kouluihin, mutta ei auttanut, vai meikäläinen kelpasin tähän toimeen. Jotenkin tämä kaikki haiskahti aikalailla v*ttuilulta,. En tiedä mistä lie on oppinut tuon jalon taidon. Toisekseen ihmetyttää miten minä olen vaijonnut tähän asemaan. Hän pompottaa meikäläistä nykyään miten tahtoo ja meikäläinen pomppii kuin joutselampi baletti esityksen sivuosan esittäjä. Sitä tässä vaan mietin, että voi sitä mies parkaa tulevaisuudessa jonka hän mahdollisesti kelpuuttaa rinnalleen. Siinä hommassa tuskin komennon antajasta on epäselvyyttä kyykkyyn-ylös huutojen kaikuessa ja Slayerin soidessa taustalla. Saa nähdä mitä tämä päivä tuo vielä tullessaan?!?

Katiska!

Kalaa kuulema pitäisi syödä kaksi kertaa viikossa. Niinpä, mites syöt kun ei ole ehtinyt koko kesänä käydä kalalla talvesta puhumattakaan. Keväällä uhosin, että tänä kesänä käyn kalalla aina kun on mahdollista, mutta lopputulos on pyöreä nolla kertaa. Ainoat kalat mitä olen livenä nähnyt uiskenteli kaverin akvaariossa ja ne eivät käsittääkseni ole ihmisravinnoksi kelpaavaa sorttia, tai mistä minä tiedän. On toki olemassa kauppojen kalatiskit, mutta meikäläinen ei itämeren lohta suuhun pistä, eikä muutakaan mikä siinä suurehkossa jätevesialtaassa on kasvanut. Vaihtoehtona on toki norjalainen kassilohi, mutta sehän on kuin Kekkosen kalju. Näyttää kivalta, mutta ei siitä mitään irtoa, meinaan vaan niitä tärkeitä ravinteita, tai mitä ne nyt olikaan. Tehokasvatuksen huonoja puolia.

Tästä hieman aasinsiltaa myöten rantaralliin. Itse asun "suurehkon" pienvenesataman vieressä jossa olen nähnyt tänä kesänä ainakin kymmenkunta venettä parkissa, siis sillain kellumassa siinä laiturin kupeessa, mutta ei kylläkään yhtäaikaa vaan yksi silloin ja toinen tällöin. Suurin liikennöinti on tapahtunut sataman vieressä olevalla parkkipaikalla. Siinä paikallinen nuoriso käy sudittelemassa ja revittelemässä autoillaan ja mopoillaan varsinkin viikonloppuisin. Kait osa käy siinä kutemassakin varsinkin tällaisina pimenevinä syysiltoina, siis jos kyseessä on sattunut olemaan sellainen supliikki nuorimies joka on saanut jollakin lähtemättömällä iskurepliikillä tytön mukaan. Noh, mutta kuitenkin, siinä ne testostetonin täyteiset nuoretmiehet revittelee niin että sora vaan lentää ja basson jytke soi. Ihan käsittämätöntä touhua, vaikka itsekin tätä samaa touhua nuorempana harrastin tyttöjä lukuunottamatta, koska olin niin ujo ja hiljainen. Ikä näköjään tekee tehtävänsä. Kaikki kiva muuttuu aivan järjettömäksi ja kaikki nuorena tylsältä tuntunut onkin yhtäkkiä kivaa. Vanhuus ei tule yksin.

Tosiaan siitä kalastuksesta vielä. Kun en saa itsestä niin paljon irti, että lähtisin oikein vartavasten kalastamaan niin olen ajatellut vaihtoehtoisia menetelmiä kalan saantiin. Katselin eräässä liikkeessä katiskoita, aivan kuningasidea. Ei tarvitse itse olla fyysisesti paikalla ja silti kalaa tulee niin paljon kuin katiskaan vaan mahtuu. Aivan mahtava väline tällaisiin sateisiin kesiin. Sitten mieleeni tuli yksi kysymys, kukas sen katiskan käy tarkastamassa kun itse en ole käynyt lähelläkään rantaa koko kesänä. Se ei nimittäin ole hyvä juttu, jos keväällä viskaan innoissani sen pyydyksen rantaveteen ja vasta syksyllä mieleeni palaa, että ei s**tana se katiska. Siinä käy kuitenkin niin ja kun olen sitten syksyllä kiskomassa sitä kuolleita kaloja täynnä olevaa katiskaa pois sieltä rantavedestä niin paikalle saapuu joku eläinaktivisti ja saan sytteen eläinrääkkäyksestä tai vähinntään heitteille jätöstä. Ei hyvä idea, joten täytyy varmaan käydä jossain luontaistuotekaupassa ja ostaa hahaanjohtavalla markkinoinnilla, eli aivan älyttömillä terveysvaikutusväitteillä myytävää omega-valmistetta. On tämä ihmiselo välillä varsin haastavaa. Paljon pitäisi, mutta kun aina ei pysty.

Aamukahvia jänikselle!

-Otatko kahvia?
-Näytänkö siltä, että olisin kahvin tarpeessa?
-Kyllä ihminen tarvitsee aamulla kahvia.
-Kiitoksia vaan, mutta jätän tällä kertaa sen kahvin väliin.

Joo tosiaan, shellin kassalla ollut nuori nainen oli sitä mieltä tänä aamuna ennen kello viittä, että nyt on sen näköinen kaveri joka tarvitsee ehdottomasti kahvia. Meikäläisen auton alle jäänyt jänis lookki teki näköjään vaikutuksen. Aamuvuoro 5/7 perinteisen huonoilla yöunilla on tehnyt tehtävänsä. Silmäpussit on kuin Jari Porttilalla ja ulkoinen habitus sellainen, että lapsetkin pelkää. Kahvi saattaisi tietenkin auttaa, mutta ei sekään ihmeitä tee. Ainoa taho joka tästä kaikesta on varmasti mielissään, eläkevakuutusyhtiö ilmarinen. Meikäläinen on nimittäin aika suurella todennäköisyydellä tätä tahtia heille pelkkä tulonlähde. Niinpä niin, jaksaa jaksaa, ihmisen on kuitenkin pakko tehdä töitä elääkseen. Jos tästä kaikesta hakee jotain positiivista, jota kannattaa aina hakea niin sunnuntaina alkaisi viikon loma. Se auttaa jaksamaan tällä itse valitulla tiellä.

Ennen kaikki oli paremmin!

Ennen kaikki oli mielestäni paremmin. Posti tuli kun tuli, mutta tuli kuitenkin kunhan kirjeessä oli vaan postimerkki, tai välillä kirjeet tuli perille ilman sitä merkkiäkin ihan vaan postinjakajien hyvää hyvyyttä. Tänä päivänä siitä ei voi olla niinkään varma, sillä lähetykset voivat hukkua jostain mystisestä syystä automaatti lajittelussa, tai sitten ne ajautuvat jonnekkin muualle kuin pitäisi ja niiden palautuminen oikeaan osoitteeseen on jopa mahdotonta. Noh, onneksi nykypäivänä suurinosa kirjeistä ja laskuista lähetetään sähköpostilla, tai onneksi ja onneksi, sillä se tuntuisi olevan jopa epävarmempi tapa kuin perinteinen posti. Meidän taloyhtiön isännöitsiä lähetti minulle tässä muutama viikko sitten tärkeitä asiapapereita sähköpostilla jopa kahteen kertaankin, mutta kummatkaan niistä posteista eivät tulleet koskaan perille, eli meikäläisen sähköpostilaatikkoon. Noh, kuin pisteenä iin päälle äsken puhelimeni soi ja eräs urakoitsia soitti sähköpostilla viime viikolla lähettämänsä tarjouksen perään, siis että olinko tutustunut siihen ja mitä mieltä olin. Huono oli olla mitään mieltä, koska en ollut koskaan saanut kyseistä tarjousta. Näissä molemmissa tapauksissa sähköpostiviestit liitetiedostoineen päivineen olivat hävinneet johonkin bittiavaruuden syövereihin. Se mikä tässä kaikessa oikeasti v*tuttaa, kaikennäköiset lehtitarjoukset ja muut diibadaaba sähköpostit kyllä tulee perille ja tukkii koko "laatikon". Siispä, jos joku laittaa meikäläiselle jatkossa jotain omasta mielestään tärkeää sähköpostia niin kannattaa lisäksi soittaa ja ilmoittaa tästä toimenpiteestä, sekä varmistaa tämä kaikki vielä tekstiviestillä. Lisäksi suosittelen varmistuksen varmistuksena lähettämään sen saman viestin pullopostilla, savumerkeillä ja kirjekyyhkyllä liitetiedostoineen päivineen. Jos joku pyytää jatkossa meikäläisen sähköpostiosoitetta niin en anna. Kun on tärkeää asiaa niin tulkaa sanomaan suoraan kasvotusten. Silloin asia tulee kerralla selväksi eikä tarvitse ihmetellä, että mikähän näissä sähköpostilaatikon asetuksissa on nyt pielessä ja meniköhän se viesti nyt perille.

Supikoirat!

Supikoirat tuntuisivat olevan varsin itsetuhoisia eläimiä. Niitä nimittäin näkee tähän aikaan vuodesta raatona maantiellä aika usein. Tänään aamuyöllä unenpöpperössä töihin päin ajellessani kaksi tällaista yksilöä yritti päättää rintarinnan päivänsä meikäläisen päästöskandaali volkkarin alle. Todennäköisesti ne olivat hengailleet tienposkessa ja odottaneet ensimmäistä paikalle saapunutta autoa ja tsepanneet toisiaan tälle viimeiselle tienylitykselle. "Nyt sieltä tulee, joko mennään ja mee sää ekaks eikun sää" kommentit vaan raikuivat tien poskessa kun meikäläinen saapui paikalle tuulen nopealla volkkarilla. No joo, minä tiedän, eläimet ei osaa puhua joten tämä kommenttiosio oli vaan meikäläisen mielikuvituksen tuotetta, mutta kaikesta huolimatta salamannopeat refleksini pilasivat näiden supieläimien itsetuhouset suunnitelmat sillä sain väistettyä ne viimetipassa. Sinne ne jäivät tielle hölmönä katsomaan perääni ja näyttämään keskisormea sekä kiroilemaan huonoa tuuriaan. Joo, minä tiedän edelleen ettei ne osaa mitään sellaista, varsinkaan kiroilla. Sitä vaan, että tuollainen supikoira on kuitenkin sen kokoinen eläin, että oikein kun huonosti osuu niin se vie auton keulamuoveista palan pois, tai pahimmillaan tunkeutuu konehuoneen puolelle asti. Siinä hommassa ei paljoa hampaita naurattaisi, kaivaa nyt lapiolla sellaista karvaverimössöä pois auton keulan uumenista. Inhottavia eläimiä, hyi s**tana!!!

Hernekeitto on superfoodia!

Varoitin vaimoa eilen, että illalla saattaa tulla sitten kaasuhälytys. Siitä ei kannata kuitenkaan olla huolissaan, sillä hänen gurmee-kotikokki "Harri Syrjänen" vaan valmistaa perheelleen viimeisen päälle aterian.

Nykyään tulee syötyä luvattoman vähän hernekeittoa, vaikka torstaisin onkin perinteisesti hernekeittopäivä. Hernekeitto on saavuttanut vuosikymmenien saatossa jonkinnäköisen kulttiaseman, mutta se on viime vuosina ainakin meidän taloudessa alkanut olemaan harvinaista herkkua. Itse en jaksa hifistellä kyseisen ruoan kanssa vaan teen sen aina perinteisesti jalostajan valmispurkeista höystettynä jauhelihalla. Toimii kuin junanvessa ja tuntuu maistuvan jopa meidän muuten niin ruokakrantulle jälkikasvullekin. Hyvää ja halpaa ruokaa ympäritöhaitoista huolimatta. Joku fitnessi saattaisi sanoa, että hernekeitto on ravintoköyhää ruokaa. Hän on väärässä, sillä hernekeitto on todellisuudessa superfoodia. Hernekeitto sisältää runsaasti liukoista kuitua joka tasaa verensokeria ja pitää pitkään kylläisenä. Keittoa kun höystää vielä jauhelihalla niin se on myös loistava proteiinin lähde, eli se on todellista superfoodia.