Tipaton tammikuu!

Tänään säikähdin, kun tajusin tammikuun vetelevän viimeisiään ja helmikuu painavan päälle. Mihin h**vettiin tämä aika oikein häviää? Tuntuu siltä, että ihan viikko pari sitten annoin uuden vuoden lupauksia, vaikka siitähän on jo kuukausi aikaa. Tipaton tammikuu alkaa siis olemaan loppusuoralla ja laihdutuskuurin pitäisi näkyä jo peilikuvassa. Jos totta puhutaan niin paino ei ole kyllä muuttunut yhtään mihinkään vaikka olen syönyt rehuja niin paljon, että s-ryhmän kaupoista loppui kurkut kesken. Sillä tietenkin saattaa olla pienoinen vaikutus asiaan, että lipsuin muutaman otteeseen tästä tipattomasta. Niillä kerroilla ei ollut kylläkään mistään tipottelusta kysymys vaan ihan rehellisestä ryyppäämisestä kavereiden kanssa. Noh, yritin kyllä, mutta aina ei voi onnistua. Tämän lisäksi suklaarasia sai ylipuhuttua minut muutaman kerran pyörryksiin ja kävin vanhempien luona normaalia useammin, eli pullaa ja keksiä kului kahvin kanssa ihan riittävästi. En minä muuten olisi syönyt sitä pullaa niin paljon, mutta äiti on sellainen tuputtaja ja minulla on niin höveli luonne etten kehtaa kieltäytyä. Voi p**kele että harmittaa. Miksi ihminen on näin heikko?!? Luonne on kuin ison pentueen kultaisella noutajalla. Pakko syödä kaikki ja äkkiä ettei jää ilman ja kuole nälkään, niin ja juoda kans. Helmikuussa kyllä lupaan skarpata. Liikun enemmän ja syön vähemmän, vaikka pari reissua onkin kavereiden kanssa sovittu. Täytyy yrittää keksiä jotain hätävaleita ja jäädä niistä pois. Muuten huomaa kesäkuun painavan päälle ja edellisvuoden uikkarit ahdistaa muualtakin kuin mahan kohdalta. Sen verran ajattelin itseäni tästä lipsumisesta rankaista, että tilasin ajan terveystarkastukseen. Jos siellä löytyy sanomista niin ei tarvitse itselleen enää valehdella, että elän ikuisesti ja elämäntavat eivät vaikuta mihinkään. Keski-ikä ja huonot elämäntavat ovat yleensä yhdistelmänä hieman "haastavat".


Se mikä tässä päivässä oli positiivista näitä tavoitteitani silmällä pitäen niin nuorempi poika innostui tuosta salitreenistä vuoden vaihteessa ja hän raahasi minutkin tänään väkisin salille. Hetken sitä harkitsin, sillä meikäläisen viime viikon kuume-flunssa sairastelut hieman mietityttivät, mutta kyllä hän oli oikeassa. Ihmiselle tulee hyvä olo, kun hän rasittaa itseään. Tukkoinen olo oli tipotiessään ja vetämättömyys muuttui energisyydeksi. Sovittiin siinä samalla, että keskiviikkona uudestaan. Liikkuminen ja elämäntaparemontti vaatii hieman ponnistelua, mutta kyllä tämä tästä starttaa vaikka hieman yskiikin.

Ikänäkö!

Onko sinulla kuivat silmät, entäpä alapää? Mites vaivaako peräpukamat? Mainosten tarkoitus on toki nostaa tuotteen tunnettavuutta ja sitä kautta johtaa mahdolliseen ostopäätökseen, mutta jotenkin vaan alkaa riittämään nämä televisiossa pyörivät intiimimainokset. Varsinkin, kun mikään noista ei vaivaa, paitsi kuiva alapää, mutta meillä miehillä se on käsittääkseni ihan normaalia. Kuivista silmistä tuli kuitenkin mieleen huono näkö. Ei minua sinänsä vaivaa vielä huono näkö vaan enemmänkin ikänäkö. Eli pienen tekstin lukeminen hämärässä alkaa olemaan melkoisen haastava tehtävä. Edessä olisi siis silmälääkärillä käynti ja senhän tietää miten siinä käy. Kossupullonpohja lasit koristaa Oksasen akan pojan nenänvartta sillä samalla käynnillä. Lääkäri toteaa minut todennäköisesti lähes sokeaksi ja antaa mukaan lasien lisäksi opaskoiran ja valkoisen kepin. Voi p*rkele tätä ihmiseloa vaikeutta. Minä tiedän miten siinä sen jälkeen tulee käymään. Etsin niitä s**tanan okuläärejä kissojen ja opaskoirien kanssa harvasepäivä, koska olen varmasti yksi universumin paras hukkaamaan tavaroita. Siellä minä kotona sitten pyörin käsikopelolla silmälaseja etsien ja kun lopen uupuneena tästä etsinnästä istahdan sohvalle niin sieltähän ne löytyy sohvatyynyjen välistä ihan mutkalla ja linssit halki. Tämän lisäksi minua alkaa vaivaamaan tämän lasien hankinnan jälkeen todennäköisesti kuivat silmät. Eikös tuollaiset lasit toimi auringon paisteella kuin suurennuslasi, jotka polttaa silmiä niin vietävästi, että savu vaan nousee. Tästä vaivojen kirjosta ei oikeastaan muuta puutu sen jälkeen kuin peräpukamat, mutta niistä voisi olla tietenkin hyötyäkin. Kun ei kärsi istua niin ei voi rikkoa lasejakaan istumalla niiden päälle. No jaa, en minä tiedä olisiko se loppujen lopiksi niin hyvä juttu, jos kaikki silmät olis epäkunnossa. Ärsyttäviä mainoksia, tulee oikein huono olo niiden aiheuttamista mielikuvista!!!!