Vaikeuksien kautta voittoon!

Suomalaisen miehen, tai miksei muunmaalaistenkin miesten pitäisi pitää kunnostaan huolta. Varsinkin keski-iän ylittäneiden miesten mitä ikäryhmää itsekin edustan. Joka nurkan takana alkaa uhkaamaan kaikennäköiset kansansairaudet. Verenpaineet kohoaa salakavalasti, kolestetolit elää omaa elämääsä ja verensokerit pomppii ylös pelkän karkkihyllyn ohi kävelyn seurauksena. Oma henkilökohtainen terveydenhoitajani varoitteli minua näistä kaikista vaaroista muutama kuukausi takaperin ja kehoitti tekemään elämäntavoilleni jotain. Olen toki tehnytkin asialle jotain käymällä salilla ja syömallä omasta mielestäni terveellisemmin, mutta päätin tuossa kuukausi takaperin aloittaa lisäksi sellaisen kunnonkohotus kuurin. Kaivoin kellarista polkupyörän talven jäljiltä pihaan suurin suunnitelmin ja tarkoituksena oli aloittaa sellainen useamman kerran viikossa tapahtuva kehon liikuttelu lihasvoiman turvin. Polkupyöräilyhän on tasaisen kuormittavaa liikuntaa jossa äkillisestä rehkimisestä yleisesti johtuva vammautuminen on melko epätodennäköistä. Siinä ei tule muuta kuin ahteri kipeäksi, mutta se on sellaista terveellistä kipua. Niin, tarkemmin ajatellen pyöräillessäkin voi vammautua, jos kaatuu tai jää auton alle, mutta itse suoritus on yhtä turvallista kuin esimerkiksi uinti. Tehokkaasti kuntoakohottavaa ja kohtuu mielekästä.

Nyt kun nelisen viikkoa on kulunut tästä päätöksestä niin polkupyörä seisoo edelleen samoilla sijoilla mihin sen silloin jätin. Ainoat asiat mitä sille on tapahtunut tänä aikana niin lintu on näyttänyt paskoneen sen satulaan ja hämähäkki oli kutonut verkon tangon ja runkoputken väliin. Eli ei se meikäläisen kuntoilu nyt oikein lähtenyt. Saman kadun varrella asuu joku himohinkkaaja, eli polkupyöräilyä intohimolla harrastava mies. Hän ajeli eilen tästä meidän talon ohi aivan älytöntä kyytiä. Sellaisessa tiukassa pyöräilyasussa, muna-asennossa ja kypärän hihna niin tiukalla ettei varmasti kärpäset lennä suuhun. Siitä sain sellaisen uuden kipinän fillarointiin ja ajattelin tänään lähteä ensimmäiselle polkupyörälenkille. Pumppasin oikein renkaatkin valmiiksi täyteen, ettei sitten tarvitse muuta kuin hypätä vaan satulaan ja lähteä ajamaan mutkaista tietä auringonlaskuun. Siinä renkaita pumppaillessa katseeni osui pyörän lukkoon. Tosiaan, pyörä on lukossa ja nyt täytyy sanoa, ettei ole mitään käsitystä missäköhän sen avain on. Epäilen suuresti jälleen kerran, että vaimolla on tässäkin asiassa sormensa pelissä. Hän on nimittäin todella hyvä hukkaamaan meikäläisen tavaroita. Siitä on lukuisia hyviä esimerkkejä. Jotenkin välillä tuntuu, että hän tekee sitä tahallaan. Eikä hän ole ainoa sillä äitini teki sitä samaa sillon aikoinaan kun asuin vielä kotona. Samaan ilmiöön olen törmännyt myös aikaisemmisakin parisuhteissani. Outoja otuksia nuo naiset?!? Takaisin siihen polkupyöräilyyn. Pakko se on kuitenkin uskoa, vaikka kaikki näyttäisi olevan näin aluksi hieman vaikeaa niin syksyllä Oksasen akan poika on niin älyttömässä kunnossa ettei mitään rajaa. Kolesterolit, verenpaineet ynnämuut diibadaabat ovat kuin mennyttä elämää. Terveydenhoitaja kehuu maasta taivaaseen ja omalääkäri kirjoittaa diplomin älyttömän mahtavasta suorituksesta.

Elämäntaparemontti!

Sukuvika, jos suksi ei luista, vai miten se meni?!? Lähtökohtana on se, että ikää meikäläisellä on yli neljäkymmentä ja vahva perimä perisuomalaisiin sydän- ja verisuonitauteihin. Suomalaisen miehen perusominaisuuksiin kuuluu kuulema se, että viidenkympin korvilla ottaa ensimmäisen kerran pumpusta. Jos ei ota niin se on suoranainen ihme. Joillakin se ottaa jopa niin rajusti, että peli on sillä selvä. Näitä vastaavanlaisia oireita on ilmennyt meidänkin suvussa melkoisen säännöllisesti. En koe varsinaista kuoleman pelkoa, mutta kyllähän se pistää ajattelemaan. Itselle nämä suvun mukanaan tuomat geenit ovat loistava motivaattori tähän omasta halusta lähteeseen elämäntaparemonttiin. Olen aina ollut jossain määrin liikunnallinen, mutta viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet sillä saralla hieman hiljaisempaa. Sellaista epäsäännöllisen säännöllistä liikkumista on ollut, mutta ilman sen suurempia tavoitteita. Tämän liikunnan jättämän aukon olen pyrkinyt, omasta mielestä jopa todella onnistuneesti täyttämään mm. tupakoinnilla ja muutenkin epäterveellisellä elämäntavoilla. Jos viittäkymppiä pidetään rajapyykkinä niin meikäläisellä siihen ensimmäiseen laakiin olisi sillä mittarilla mitattuna reilu kahdeksan vuotta aikaa. Niinpä, alkaa olemaan korkea aika tehdä asioille jotain.

Vuoden vaihteessa syntynyt ajatus lopettaa tämä itsensä loppuun ajaminen on vienyt sen verran eteen päin, että ruokavalio on muuttunut pikkuhiljaa terveellisempää suuntaan, liikkuminen on lisääntynyt tasaisesti  ja määräaikaiskatsastus on suoritettu viime viikolla yksityisellä lääkäriklinikalla. Tämän lisäksi tupakointi alkaa olemaan menneisyyttä. Lääkärissä paljastui nämä sukurasitteen mukanaan tuomat lisäominaisuuden alkulähteet, eli kohonneet verenpaineet, korkea kolesteroli ja korkea paastoverensokeri. Riski sairastua erinäisiin sairauksiin sydämen, aivojen ja verisuoniston osalta on siis kohonnut. Jatkotoimenpiteinä tehdään vielä kohonneesta verensokerista, joka oli 6.6 mmol/l johtuva sokerirasitustesti ja laajennettu kehkokoe johtuen tupakointihistoriasta. Kaiken kaikkiaan muuten minä olen kuulema kunnossa, ainakin lääkärin mukaan ja lukemat kohonneilla arvoilla olivat vielä maltillisia, mutta suuntaavantavia tulevaisuutta ajatellen, siis jos en jatka näitä vastatoimia elämäntapojen osalta.

Silloin parikymppisenä, kun oli vielä voimien tunnossaan, uskoi olevansa supersankari ja elävänsä ikuisesti. Silloin sitä tuli harvemmin mieleen tämä vanhenemisprosessi. Kolmekymppisenäkin sitä uskoi vielä siihen, jos maapallossa olisi kahvat niin olisi pystynyt nostamaan sen kevyesti ilmaan. Kaukana ovat ne ajat ja nyt joutuu myöntämään elämän realiteetit. Kaikki kiva kielletään ja koko ajan pitää miettiä miten syö, liikkuu ja nukkuu. Se mikä tässä kaikessa on kuitenkin hyvä, vuoden vaihteessa alkanut vapaaehtoinen ruokavalion kevennys on tuottanut tulosta viiden kilon verran, eli jotain olen tehnyt oikein. Sehän on sellainen laji tuo syöminen, että siitä "oikein" syönnistä pitää tehdä elämäntapa. Stressiä en aijo näistä asioista ottaa, mutta tosissaan niitä tehdään.

Elämätaparemontti on helpoin aloittaa syömisestä. Itsellä jokainen aamu alkaa raejuustolla höystetyllä puurolla ja marjoilla. Kasviksien ja hedelmien kulutus on noussut vuoden vaihteen jälkeen todella reilusti. Salaatteihin olen alkanut lisäämään niin sanottuja hyviä öljyä. Vaikka olenkin mies niin öljynä ei toimi tässä tapauksessa mobiilin ykkönen, vaikka varsin laadukas öljy sekin on vaan kymäpuristettu oliiviöljy. Proteiinin lähteenä toimii pääsääntöisesti kala tai kana. Alkoholin kulutusta pitää rajoittaa, vaikka en olekaan viimeiseen kymmeneen vuoteen enää ilta- ja saunaoluita juonutkaan. Alkoholin kulutus keskittyy pääsääntöisesti viikonloppuihin, mutta silloinkaan se ei olle yleensä humalahakuista juomista vaan sellaista pientä tissuttelua. Se kuitenkin on sellainen asia mistä pitää päästä eroon. Kaiken kaikkiaan varsin toimiva ja onnistunut aloitus. Olo on kuin eri ihmisellä ja jaksaa liikkua ja tehdä asioita aivan toisenlailla.

Liikunnan virkaa hoitaa salitreeni kolme kertaa ja kaksi kestävyys harjoitetta hiihtäen tai reippaasti kävellen viikossa. Kunto kasvaa ja olo on myös sen kautta parantunut merkittävästi. Verenpaineiden ja verensokerin omaseuranta ovat myös varsin loistavia apuvälineitä elämäntaparemontin edistymisen seuraamisessa. Tämän aamun verenpaineet olivat ihan hyvät huomioon ottaen alla ollut raskas salitreeni