Suomalaisen miehen, tai miksei muunmaalaistenkin miesten pitäisi pitää kunnostaan huolta. Varsinkin keski-iän ylittäneiden miesten mitä ikäryhmää itsekin edustan. Joka nurkan takana alkaa uhkaamaan kaikennäköiset kansansairaudet. Verenpaineet kohoaa salakavalasti, kolestetolit elää omaa elämääsä ja verensokerit pomppii ylös pelkän karkkihyllyn ohi kävelyn seurauksena. Oma henkilökohtainen terveydenhoitajani varoitteli minua näistä kaikista vaaroista muutama kuukausi takaperin ja kehoitti tekemään elämäntavoilleni jotain. Olen toki tehnytkin asialle jotain käymällä salilla ja syömallä omasta mielestäni terveellisemmin, mutta päätin tuossa kuukausi takaperin aloittaa lisäksi sellaisen kunnonkohotus kuurin. Kaivoin kellarista polkupyörän talven jäljiltä pihaan suurin suunnitelmin ja tarkoituksena oli aloittaa sellainen useamman kerran viikossa tapahtuva kehon liikuttelu lihasvoiman turvin. Polkupyöräilyhän on tasaisen kuormittavaa liikuntaa jossa äkillisestä rehkimisestä yleisesti johtuva vammautuminen on melko epätodennäköistä. Siinä ei tule muuta kuin ahteri kipeäksi, mutta se on sellaista terveellistä kipua. Niin, tarkemmin ajatellen pyöräillessäkin voi vammautua, jos kaatuu tai jää auton alle, mutta itse suoritus on yhtä turvallista kuin esimerkiksi uinti. Tehokkaasti kuntoakohottavaa ja kohtuu mielekästä.
Nyt kun nelisen viikkoa on kulunut tästä päätöksestä niin polkupyörä seisoo edelleen samoilla sijoilla mihin sen silloin jätin. Ainoat asiat mitä sille on tapahtunut tänä aikana niin lintu on näyttänyt paskoneen sen satulaan ja hämähäkki oli kutonut verkon tangon ja runkoputken väliin. Eli ei se meikäläisen kuntoilu nyt oikein lähtenyt. Saman kadun varrella asuu joku himohinkkaaja, eli polkupyöräilyä intohimolla harrastava mies. Hän ajeli eilen tästä meidän talon ohi aivan älytöntä kyytiä. Sellaisessa tiukassa pyöräilyasussa, muna-asennossa ja kypärän hihna niin tiukalla ettei varmasti kärpäset lennä suuhun. Siitä sain sellaisen uuden kipinän fillarointiin ja ajattelin tänään lähteä ensimmäiselle polkupyörälenkille. Pumppasin oikein renkaatkin valmiiksi täyteen, ettei sitten tarvitse muuta kuin hypätä vaan satulaan ja lähteä ajamaan mutkaista tietä auringonlaskuun. Siinä renkaita pumppaillessa katseeni osui pyörän lukkoon. Tosiaan, pyörä on lukossa ja nyt täytyy sanoa, ettei ole mitään käsitystä missäköhän sen avain on. Epäilen suuresti jälleen kerran, että vaimolla on tässäkin asiassa sormensa pelissä. Hän on nimittäin todella hyvä hukkaamaan meikäläisen tavaroita. Siitä on lukuisia hyviä esimerkkejä. Jotenkin välillä tuntuu, että hän tekee sitä tahallaan. Eikä hän ole ainoa sillä äitini teki sitä samaa sillon aikoinaan kun asuin vielä kotona. Samaan ilmiöön olen törmännyt myös aikaisemmisakin parisuhteissani. Outoja otuksia nuo naiset?!? Takaisin siihen polkupyöräilyyn. Pakko se on kuitenkin uskoa, vaikka kaikki näyttäisi olevan näin aluksi hieman vaikeaa niin syksyllä Oksasen akan poika on niin älyttömässä kunnossa ettei mitään rajaa. Kolesterolit, verenpaineet ynnämuut diibadaabat ovat kuin mennyttä elämää. Terveydenhoitaja kehuu maasta taivaaseen ja omalääkäri kirjoittaa diplomin älyttömän mahtavasta suorituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti