Kävin tuossa aamusta vihdoinkin polkupyörälenkillä. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Matka ei ollut pitkä, mutta se tuntui näin äkistään kuin Ranskan ympäriajon olisi polkaissut. Sitä tässä vaan mietin, että miten h*lvetissä nämä kaiken maailman Lance Amstrongit ja muut sitkuttajat jaksaa ajaa kyseisen ympärinajon läpi ja naama näyttää maalissa siltä, ettei tunnu missään. Nehän ajavat s**tana kolmeviikkoa yhtäsoittoa!?! Siinä mahtaa olla sen reissun jälkeen pakarat niin kivikovat, että voi hakea töihin maanrakennustyömaalle paaluttajaksi, jos alkaa polkupyörällä ammatikseen ajaminen tympimään. Sanoisi vaan työhaastattelussa, ei niiden paalujen savikkoon painaminen mitään paalutuskoneita tarvitse, mä hakkuutan ne sinne tällä mun perseellä. Tämän lisäksi siellä ympäriajossa kiivetään sellaisia ylämäkiä vuorten rinteillä, että itsellä ainakin tippuisi pohkeet tienposkeen jo ensimmäisen nousun jälkeen, jos nyt ylös asti sattuisin pääsemään. Toki nämä fillarisankarit eivät varmastikaan lähde kisaan ihan pystymetsästä niin kuin meikäläinen tänä aamuna vaan takana on "muutama" harjoituslenkki ennen varsinaista kilpailua. Täytyy nostaa hattua näille ketjun venyttäjille.
Polkupyörällä ajo on onneksi sellainen taito, kun sen kerran oppii niin that's it. Olisi melko koomista, jos sen aina talven aikana unohtaisi. Keväällä kaikki terveyskeskukset ruuhkautuisivat, kun ihmiset kaatuilisivat opetellessaan apupyöristä huolimatta ja joutuisivat kipsauttamaan erinnäisiä ruumiinosiaan. Minä luulen, että tuollaisessa tilanteessa olisi pyöräteillä tilaa ajella. Tai sitten ei, kun suurinosa ajelisi kolmipyöräisillä. Kukaan tervejärkinen aikuinen ei alkaisi nimittäin joka h*lvetin kevät opettelemaan uudelleen pyörällä ajoa. Keskittyisi mielummin muihin yleiskuntoa kohottaviin lajeihin joita ei tarvitsis opetella.
Tänään kun kävin polkaisemassa oman "ympäriajoni" niin paikka paikoin pyöräteillä oli jopa ruuhkaa. Pyöräilevien ihmisten sekaan ilmaantui tuon tuosta vanhoja mummoja rullaattoreineen niin meinasi välillä olla hieman tilanteita. Niillä kun ei osalla ollut äkkinäisistä liikkeistä päätellen mitään käsitystä, että mistä he olivat tulossa ja minne menossa. Yksi hyvä puoli tässä mummojen poukkoilussa kuitenkin oli, totesin polkupyörän jarrujen toimivan talven jäljiltä tehokkaasti. Muuten pyörälenkki meni varsin mallikkaasti. Ainoa mikä hieman vaivasi oli se, että ylämäet oli paljon jyrkempiä kuin syksyllä ja satula hinkkasi päin persettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti