Kakkosauto!

Vai pitäisi meille hankkia toinen auto!?! Auton omistaminen on hieno asia, tai oli itselle joskus 90-luvulla. Nykypäivänä se on enemmänkin sellainen liikkumista helpottava rasite, jota ilman ei pärjää. Tai pärjää, mutta elämä menee melko hankalaksi ainakin tällaisenä työssä käyvänä ihmisenä jolla on pitkä työmatka. Itse käyttäisin enemmän kuin mielelläni julkisia, mutta sellaiset eivät liiku täällä meillä päin, eli kehä kolmosen ulkopuolella muuten kuin ilmojen edellä. Linja-auto alkaa olemaan paikallisten silmissä pelkkä ohikiitävä matkailunähtävyys ja junien olemassaolosta ei ole kuultu enää pitkään aikaan muuta kuin huhuja. Tältä pohjalta kun lähtisin maanantaina aamuna julkisella töihin niin takaisin kotiin päästyäni lapset eivät enää tunnistaisi isäänsä ja vaimo olisi löytänyt uuden miehen. Selitykseksi tälle kaikelle olisi, "me luultiin sun kuolleen". Tästä voi varmasti päätellä julkisten kulkemisvälit täällä ja sen miksi liikun omalla autolla töihin.

Tosiaan, nuorena miehenä auto oli itselle todella tärkeä asia, jopa tärkeämpi kuin naiset. Se piti saada heti kun mahdollista ja sen jälkeen sillä ajettiin kavereiden kanssa yötä päivää rinkiä pitkin kyliä ja mantuja. Tämän lisäksi sitä piti vielä hinkata ja puunata koko ajan kuin kipeää majavaa. Oli vannetta ja wunderbaumia joka kulmalla. Stereoita huudatettiin subwooferilla höystettynä niin, että vieläkin korvissa tinnittää. Näin jälkikäteen mietittynä tässä kaikessa ei ollut kyllä yhtään mitään järkeä, mutta se kuului ilmeisesti osana nuoruuteen.

Se mistä tämä pohdinta autoista sai alkunsa oli vaimo. Hän kertoi, että meille pitäisi hänen mielestä ostaa kakkosauto. Hän perusteli sitä meidän lasten iällä, eli 18 ikävuotta alkaa olemaan ensimmäisellä ajankohtaista ja muut tulee nopeasti perässä. Me vaimon kanssa tullaan kyllä hyvin toimeen yhdelläkin autolla, mutta tämä jälkikasvu tarvitsee sellaista kohta ja sen hankkiminen olisi näin ollen enemmän kuin järkevää. Sillä perheen ykkösauton kun antaisi heille käytöön heti ajokortin saatuaan niin vähän ajan päästä meillä ei olisi enää yhtään ehjää autoa pihassa. Täytyy kyllä sanoa, on minulla viisas vaimo. Hän ajattelee asioita mitä minun miehenä pitäisi ajatella. Ei kai tässä muu auta kuin alkaa etsimään sellaista kakkosautoa.