Nyrkkipyykkiä!

Meillä on pyykinpesukone niin kuin monissa muissakin kodeissa ympäri suomenniemen. Siitä se alkoi, kun sain eilen ajatuksen alkaa pesemään pyykkiä. En tiedä sitten olisiko vaimo johdatellut minun ajatusmaailmaa edellispäivänä voivotellessaan isoon ääneen kodinhoitohuoneessa ollutta pyykkivuorta, mutta ihan omalta se ajatus kuitenkin tuntui. Ei muuta kuin kodinhoitohuoneeseen ja pyykinpesukone täyteen pyykkikopassa olleita vaatteita. Kissakin tuli ihmettelemään sitä mesoamista ja sanoin sille, kun mies tekee jotain niin silloin tehdään kunnolla eikä hypistellä. Vaimo on sanonut monta kertaa, että olisi hyvä eritellä pyykit aina värien mukaan, eli vaaleat ja tummat omilla kerroillaan ja tarkastaa tämän lisäksi näiden vaatteiden pesulapusta mahdolliset erikoiset pesuohjeet. Minä en ymmärrä pesulappujen merkinnöistä yhtään mitään ja sen lisäksi minulle oli aivan sama mitä siellä koneessa pyörisi. Meillä on sellainen viimeistä huutoa oleva sivusta täytettävä pesukone johon mahtuu vaimon puheiden mukaan pyykkiä aika paljon. Annostelin pyykkien koneeseen ahtamisen jälkeen pesuaineen pesupalloon suurpiirteisesti ja työnsin sen vaatteitten sekaan. Juuri kun olin laittamassa pesukoneen luukkua kiinni niin tämä samainen pallo hyppäsi benjiillä koneesta laattalattialle ja pomppi siinä hetken aikaa kuin jänis auton ajovaloissa. Katselin lattialle ympäriinsä levinnyttä pesujauheita ja ihmettelin mites se nyt noin. Pallo oli tyhjentynyt täydellisesti pesujauheesta pyöriessään ja pomppiessa pitkin lattiaa. Ajattelin, että on siinä joku viisas insinööri miettinyt varmasti pitkään minkä muotoisena pallo tyhjenee parhaiten. Nyt täytyi sanoa hänen onnistuneen projektissaan täydellisesti. Vedin kämmensyrjällä jauheet sellaiseksi kasaksi siihen pesukoneen eteen ja keräilin ne sormin takaisin palloon. Tämän jälkeen työnsin pesupallon sellaisella voimalla koneeseen ja niin syvälle, että oli pakko tarkastaa ettei pesupallo ollut nyt vastaavasti koneen toisella puolella. Lattialle jäi pieni kasa tätä jauhetta, mutta ajattelin, ettei se varmaan ole niin nöpönnuukaa paljonko sitä jauhetta siellä pallossa on, kunhan vaan on. Luukku meni kiinni tällä kertaa ilman benjihyppyä ja sain koneeseen virrat päälle. Valitsin ohjelman ja painoin koneen päälle. Tässä vaiheessa kone alkaa yleensä punnitsemaan pyykkiä, ainakin edellisten kertojen kokemusten perusteella ja hetken kuluttua se ilmoittaa arvioidun pesuajan. Kyttäsin ja kyttäsin näyttöä kuin mykkä sanonko mitä ja kone arvioi pyykin määrää vaikka kuinka kauan. Välillä kone pyörätti rumpua puolikierrosta ja taas mietti kunnes näytölle ilmestyi vihdoin lukemaksi 1:25. Minulla olisi siis noin puolitoistatuntia aikaa tehdä jotain muuta. Tässä vaiheessa oli voittaja olo.

Ei muuta kuin olohuoneeseen sohvalle ja tv päälle. Harrasti hetken aikaa kanavasurffailua kunnes vastaan tuli sellainen kanava mistä tuli balettia. Jumiinnuin katsomaan sitä ja siinä sivussa ihmettelin näiden balleriinojen nilkojen kestävyyttä ja paikkojen notkeutta. Itsellä ainakin ratkeaisi tuollaisessa hommassa verkkarit ja nilkat olisi paketissa vähintään koko kesän. Siinähän se meni aika rattoisasti balettia katsellessa ja ei aikaakaan kun ulko-ovi kävi. Vaimohan se sieltä tuli töistä ja aloin heti leuhkimaan hänelle, että täällä se hänen "pieni" kotitalouskoneensa vaan rehkii pyykinpesun merkeissä. Hetken päästä vaimo tuli sanomaan tälle pikku kotitalouskoneelleen, että pyykinpesukoneessa oli häiriötila päällä. Tosiaan, pesukoneen näytössä vilkkui vikakoodi. Hän osasi sano suoraltakädeltä, että olin survonut pesukoneen liian täyteen ja antoi toimintaohjeet. Se pitäisi kuulema ensiksi tyhjentää pesuvesistä koneen alla olevasta tyhjennysletkusta ja tämän jälkeen ottaa osa pyykeistä pois. Sen jälkeen ne pyykit pitäisi pestä kahdessa osassa. No voi sun s**tana!

Näköjään naisen "aika paljon" on vähemmän kuin miehen aika paljon. Eihän siinä muu auttanut kun mennä köntylleen koneen viereen ja aloittaa tyhjennys operaatio. Ihan älytön homma. Aivan liian lyhyt letku ja sekin oli aivan lattian rajassa. Siinä oli insinöörin suunnitelma-kukkanen parhaimmillaan. Olin kuitenkin varustautunut kymmenen litran ämpärillä, mutta koneesta sai valutettua ulos korkeintaan kaksi desiä kerralla. Ämpäri piti pitää lattialla kyljellään, koska letku ei ylttänyt korkeammalle. Hermohan siinä meinasi mennä, kun koneessa tuntui olevan vähintään sata litraa pesuvettä. Sain kuin sainkin homman hoidettua. Ei muuta kuin puolet pyykeistä ulos ja kone uudestaan päälle. Tällä kertaa en jäänyt kyttäämään arvioitua pesuaikaa.

Olin maannut sohvalla korkeintaan puolituntia, kun vaimo tuli jälleen ilostuttamaan minua uutisilla ja kertoi uudesta häiriökoodista siinä pirun riivaamassa pesukoneessa. Vaimo osasi tälläkin kertaa sanoa suoralta kädeltä, että kone ilmoitti tukoksesta poistoletkussa. Tässä vaiheessa tämä minuun aikaisemmin iskenyt kodinhengetär fiilis oli kokenut jonkinnäköisen inflaation. Laahustin ihmettelemään tätä kaikkien häiriötilojen äitiä ja aikani tutkittuani totesin poistoletkun olevan kaksin kerroin seinän ja pyykkikorin välissä. Olin saanut työnnettyä sen sinne epähuomiossa edellisen operaation aikana. No voi sun s**tana!!!

Kadutti, ettei koskaan hankittu lasten vaatimaa koiraa. Kultainen noutaja olisi ollut tässä tilanteessa kiva. Ystävällinen ja yltiöuskollinen luonne. Tässä olisi ollut nyt todella hyvä syy lähteä sen kanssa todella pitkälle lenkille ja jättää vaimo taistelemaan pesukoneen kanssa kun tunsi sen kuin omat taskunsa. Yksinään ei kuitenkaan viitsinyt lähteä, koska se näyttäisi mielestäni tyhmälle. Aikuinen mies haahuilee ympäri teitä ja polkuja ilman minkäänlaista päämäärää. Ei mitään järkeä. Eihän siinä auttanut muu kuin ottaa ämpäri kauniiseen käteen ja alkaa tyhjentämään taas siitä riivatusta koneesta pesuvesistä. Siinä samalla mietin, että seuraavan kerran kun pesen pyykkiä niin hoidan sen nyrkkipyykkinä. Se olisi nopeampi ja ennen kaikkea häiriötön vaatteiden pesumuoto. Vaimo katkaisi tässä vaikeessa ajatuksenjuoksun ja pyysi, että viitsinkö ystävällisesti imuroida vielä levittämäni pesujauheet pois sieltä kodinhoitohuoneen lattialta.

Sain pyykit pestyä vaikka 1:25 muuttui neljäksi tunniksi. Pyykinpesu on näköjään sellaista balettia, että saa vaimo hoitaa jatkossa sen notkeampana. Minä voin kyllä ripustella niitä telineisiin ja ottaa pois, mutta koneeseen en hetkeen koske.