Nukuin viime yönä kuin lapsi. Lapsen uni rinnastetaan yleensä rauhalliseen ja lempeään uneen. Meikäläisen "lapsen uni" oli kuitenkin sellaista koliikkilapsen unta. Jatkuvaa heräilyä ja sekavia unia. En ollut kuitenkaan huutanut tavalla joka kuuluu koliikkiin olennaisesti sillä vaimo nukkui aamulla edelleen samassa sängyssä ja näytti herätessään levänneeltä, toisin kuin minä. Jos olisin alkanut keskellä yötä lisäksi karjumaan niin siinä olisi saattanut käydä huonosti. Vaimo olisi varmasti säikähtänyt niin, että olisi laskenut alleen. Tämän lisäksi vaimon jalkopäässä koko yön nukkunut kissa olisi saanut sellaisen sätkyn, että olisi raadellut vaimon varpaat tehdessään paniikkilähtöä. Ajatelkaa nyt, aikuinen mies alkaa yhtäkkiä karjumaan muuten hiljaisessa asunnossa. Siinä olisi käynyt loppupelissä niin, että kissa pelkäisi minua ja seinänaapurit kirjoittelisi "palautelappuja" porraskäytävän ilmoitustaululle varsinkin, jos tällainen huudattava koliikkiuni alkaisi valtaamaan meikäläisen öitä kovin usein. Vaimon reaktiota vastaavasti sellaiseen on aika vaikea arvioida. Mitenpä siihen ihminen voisi suhtautua, kusi housussa ja varpaat verillä?!?
Aikoinani päätin, jos näkisin joskus unta töistä niin ottaisin samantien lopputilin. Se ei ole mielestäni terveellistä tuolle pääkopalle, jos tekee töitä myös öisin vaikkakin alitajuisesti. Itsellä on ollut aina tapana jättää työt töihin ja keskittyä vapaa-ajalla kaikkeen muuhun. Kerran olen aikaisemmin nähnyt unta töistä ja tämä viime yö oli siis toinen kerta. Joten lopputilin otto oli pelkkää uhoa. Ei se ole mielestäni järkevää ottaa lopputiliä varsinkaan tällaisena m keski-ikäisenä kehäraakkina, jos kerran kymmeneen vuoteen näkee töistä unta. Siinä hommassa ei saa näinä aikoina muuta kuin pitkäaikaistyöttömän vakanssin.
Tänään aamulla herätessäni tuntui siltä, että olisi oikeasti tehnyt töitä koko yön. Tuijottelin varmaan puolituntia kattoon evääkään väräyttämättä. Lopulta sain itsestäni sen verran irti ja nousin ylös. Teki mieli laittaa jalkeille päästyäni pomolle viesti, että maksaa meikäläiselle viimeyöstä ylityökorvauksen ja yövuorolisät. Sen verran raastava kokemus tuollaisen unen näkeminen äkistään oli, mutta sitten muistin mitä unessa tapahtui niin jäi viesti laittamatta. Ainoa asia oikeastaan mitä siitä unesta muistan oli se, että lähes kaksimetrinen mies, eli pomoni oli pukeutunut siinä naisten vaatteisiin. Se riitti korvaukseksi siitä kärsimyksestä vallanmainiosti. Ilmeisesti alitajuntani halusi vain v*ttuilla hänelle jostain syystä ja onnistui siinä varsin mainiosti. Itseä tuollainen mielikuva nauratti aikalailla heti aamusta. Se oli hänelle ihan oikein sillä hän osaa olla välillä melkoisen rasittava tapaus. Unessahan useat eriasiat sekoittuu keskenään ja siitä tulee sellainen soppa, ettei siinä ole yleensä päätä eikä häntää. Tämän lisäksi unet tahtoo unohtua aika usein hetken päästä heräämisestä. Tämä pomo naisten vaatteissa syöpyi kuitenkin syystä tai toisesta mieleeni pysyvästi. Täytyy vain toivoa, ettei se tule mieleen missään palaverissa joita meillä aika usein on. Saattaa meikäläiselle hyvin yleisten huonojen yöunien jälkeen väsyneenä olla tuo nauru melkoisen herkässä. Siinä voisi olla pomolla hieman ihmettelemistä, kun meikäläinen yrittää pitää pokaansa ja virnuilee yhyäaikaa ilman mitään hänelle selvää syytä. Siinä joutuisi pian istumaan seuraavana työterveysasemalla testeissä huumausaineiden käyttöepäilystä. Turha siinä olisi alkaa selittelemään mistään unista ja naisten vaateista sillä seuraavana olisi vuorossa psykiatrin vuoro selvittää Oksasen mielenterveys. On tuo ihmismieli vaan outo, varsinkin keskellä yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti