Tuntemisyhteys!

Olen oppinut tässä elämäni varrella kaikennäköisiä asioita ja tänään opin yhden ihmeellisen asian lisää. Yleensä silloin kun ei ole minnekään kiire niin kaikki sujuu loistavan jouheasti. Missään ei ole ruuhkia, kukaan ei törttöile edessä ja kaikki liikennevalotkin näyttää vihreää, mutta odotapa sitten kun on aivan älytön kiire niin kuin meikäläisellä tänään. Silloin eteen ilmestyy takuuvarmasti nämä kuuttakymppiä satasen alueella ajelevat autoilijat, tietyömaita ilmestyy eteen kuin tyhjästä ja kaiken kruununa joku haluaa välttämättä kertoa tarinan omasta elämästään juuri silloin kun poikkeat ihan vaan pikaseen huoltoasemalle. Tosiaan, tämän kyseisen huoltoaseman kassajonossa joku eläkeläispariskunta halusi välttämättä kertoa niiden tietyömaiden ja kuoleman ohitustusten jälkeen minulle paikallisen terveyskeskuksen laboratoriossa tapahtuneesta verikokeesta, tai tarkemmin ottaen rouva halusi kertoa hänen miehensä verikokeesta, joka oli otettu ilmeisesti hetki ennen heidän huoltoasmalle tuloa. Tämän meidän rupatteluhetken lopuksi, jossa meikäläinen oli pelkästään kuuntelijana kassatyöntekijän ja kymmenen muun jonottajan kanssa tämä varttuneempi rouva totesi hämmästyksekseni, ettei verikokeen ottaminen sattunut yhtään. Olin ihan "hoo moilasena", että miten ihmeessä rouva voi tietää sattuiko se vai ei, kun koe otetaan hänen mieheltään. Sen olen aina tiennyt, että pitkään yhdessä olleille pariskunnille muodostuu ajan saatossa sellainen telepaattinen yhteys, eli molemmat tietää mitä toinen ajattelee sanomattakin. Tämän lisäksi pariskunnat alkavat muistuttamaan toisiaan mieltymyksiltään, joka ilmenee samanlaisina vaatetuksina, esimerkiksi tuulipukuina. Mutta tätä en tiennyt, että pariskunnille muodostuu ajansaatossa myös tällainen tuntemisyhteys, eli kun toiseen sattuu niin toiseenkin sattuu, tai sitten toisinpäin. Tässä tapauksessa rouva oli tuntenut ilmeisesti laboratorion odotushuoneeseen asti, että kerrankin oli ammattitaitoinen näytteenottaja. Samalla mies tutki kärsivänä rouvan vieressä laastaroitua käsivartaan sellaisella ilmeellä, että olikohan se käsi mahdollisesti piikittelyn jäljiltä poikki. Kyllä näköjään kannattaa pitää silmät ja korvat auki kiireessäkin. Silloinkin voi oppia uusia ihmeellisiä asioita. Jos tämä tuntemisyhteys pitää paikkansa niin minulla on edessä kissanpäivät, eli edessä on paljon loistavia käytännönpiloja. Ollaan nimittäin vaimon kanssa oltu kimpassa sen verran kauan, ettei pitäisi olla enää montaa vuotta tähän samaan tilanteeseen kyseisen pariskunnan kanssa, eli kun minä potkaisen varpaan tahallani keittiönpöydän jalkaan niin vaimo kiroilee tuskissaan kodinhoitohuoneessa.

Kissanaiset!

Tämän aamun päätelmä, kissoissa ja naisissa on joitakin samoja piirteitä. Molemmat elää hetkessä, eli "heti mulle kaikki nyt" ja lisäksi tunneskaala on aika usein kuin särkänniemen huvipuisto. Jaa, että mitenkä niin??? Noh, tämä kuvan karvakasa kävi tänä aamuna meikäläisen kimppuun samantien kun sain silmäni auki. Tämä hullunkurinen perheenjäsen oli ilmeisesti kytännyt yöpöydällä aikansa, kunnes kyllästyi odottamaan heräämistäni. Tämän jälkeen se käveli kuin muka vahinkossa pari kertaa ylitseni ja kun se ei auttanut niin se otti kovemmat keinot käyttöön puskemalla minua kasvoihin samalla naukaisemalla vaatien välittömän huomioni. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin nousta ylös, kun kerran kissa niin halusi ja olihan se kello jo siihen aikaan vartin yli kuusi aamulla. Tämän jälkeen se, tai pitäisikö sanoa hän seurasi minua joka paikkaan kuin hai laivaa ja lisäksi sitä piti rapsuttaa, kupsuttaa, silittää ja kantaa sylissä pitkän aikaa. Heti aamusta iskenyt hellyyspuuska sai kuitenkin nopeasti lopun. Puoli tuntia tästä eteenpäin tämä samainen yksilö ei päästänyt lähellekään ja katseli meikäläistä arvostelevasti kuin halpaa makkaraa nenän varttaan myöten, vaikken ollut sanonut tai tehnyt sille yhtään mitään pahaa. Puolituntia taas eteenpäin niin tämä sama karvakasa vuorostaan juoksi täyttä ravia pitkin asuntoa hulluna riehuen niin, että kynnet vaan rapisivat laminaattilattialla ja matot olivat kurtussa. Mietin siinä vaiheessa, että pitäisiköhän tuolle hullulle kissalle hommata jonkin näköinen mielialalääkitys.

Meillä on tosiaan tällä hetkellä kaksi kissaa, niin ja kilpikonna. Vaimo kuitenkin sai tässä reilu kuukausi sitten ajatuksen ja kysyi minulta olisiko mitään sitä vastaan, jos meille tulisi kolmas kissa. Hänestä näki jo samantien päällepäin, että minun mielipiteelläni ei siinä asiassa ollut enää järin suurta painoarvoa, mutta olihan se tietenkin hyvien tapojen mukaista pukea tämä ilmoitusluontoinen asia kysymykseksi. Tässä olisi tosiaan muutama viikko aikaa asennoitua kolmannen kissan tuloon, sillä tämä kyseinen yksilö ei ollut vielä vaimon saaman idean aikaan luovutusikäinen. Sitä tässä vaan mietin, että minkähänlainen soppa tästä vielä syntyy. Jokainen osaa jo nyt vaatia oman huomionsa minulta, niin vaimo, lapset kuin lemmikitkin ja siihen kun vielä lisätään yksi karvakasa lisää niin voi meikäläinen parkaa. Toivon mukaan tämä uusi tulokas ei ole ainakaan yhtä aamuvirkku kuin tämä meidän vanhin kissoista. Välillä kun se kyllästyy yksin oloon omasta mielestään aamulla niin se saattaa tulla herättämään jo viiden aikaan aamuyöllä. Ei ole helppoa tämä meikäläisen elämä, vaikka viimeisen päälle kivojahan nämä lemmikit ovatkin, niin ja vaimo sekä lapset.

Kulti kutistin kakararat!

Nyt täytyy todeta, että välillä ihmettelen naisten suhteellisuuden tajua, mutta silti ihailen heidän ongelman ratkaisukykyä. Vaimo nimittäin antoi minulle aamulla ohjeet siitä mitä pakettiautoon piti saada mahtumaan kyytiin, koska oltiin menossa eräille markkinoille tekemään hyväntekeväisyystempausta nuorisotyön hyväksi. Näitä ohjeita sitten kuuliaisena noudattaessa totesin, ettei nämä hänen vaatimat tavarat mahdu pakettiautoon millään. Ei muuta kuin soitto vaimolle tästä ongelmasta, mutta ihan turhaan. Hän ei tinkinyt yhtään mistään ja siellä minä sitten yritin toteuttaa hänen mahtikäskyään parhaimman kukaan. Murto-osa tavaroista oli vasta kyydissä ja lopuille piti vielä keksiä jokin paikka autosta. Jotenkin tuli siinä vaiheessa mieleen, että 80-luvun lopussa ilmestyneen kulti kutistin kakarat elokuvan tavaroitten pienennys laitteesta olisi aikalailla hyötyä siinä hommassa. Ei aikaakaan kun puhelin soi. Aina yhtä ihana vaimoni sieltä soitti ja ensimmäisenä puhelimesta kuului kommentti, että oliko mielessäni käynyt kertaakaan pakettiauton perään liitettävää peräkärry??? Niin tosiaan, sehän ratkaisisi tämän ongelman. Meikäläisen kaksi harmaata aivosolua yritti päättäväisesti vaan ängätä tavaroita pieneen tilaan, vaikka oli olemassa vaihtoehtoja. Onneksi joku meidän taloudessa osaa käyttää aivojaan.

Lomalaiselle tekemistä!

Lomalla kun olen niin ajattelin tänään aamusta, että vietän sellaisen musisointi päivän kitara kainalossa tekemättä yhtään mitään muuta sen ihmeellisempää. Noh, jompi kumpi kissoista oli tällaisesta joutenolosta hieman erimieltä ja kävi huvikseen jyrsimässä kuulokkeitten johdon poikki sillä aikaa kun olin vessassa.

 Voin kertoa, olipa melkoisen v-mäinen homma tinata ja eristää toisistaan nämä kuulokkeitten kaapelin sisälle menneet viisi hiiren p**lun kokoista johtoa. Kolme tuntia minä niitä siinä ähräsin kissojen istuessa vieressä vuoronperään vaatimassa huomiota, ja välillä ihmetellen mitä ihmettä oikein stressasin. Noin tuhannen kironsanan kohdalla sain kuulokkeet vihdoinkin toimimaan. Voin kertoa, on jotenkin tuo mitta täynnä tälle päivää niin kitaran soittoa kuin kissojakin! Seuraavan kerran en laske kuulokkeita silmistäni sekunniksikaan. Otan ne mukaan vessaankin, niin ja kitaran myös. V**tu että menee järki välillä noihin ötököihin!!!

Keittiössä tapahtuu!

Eilen yllätin jopa itseni, sillä sain kuin sainkin keittiön välitilan valmiiksi, tai muutama lista puuttuu, mutta suurin homma tuli tehtyä. Näköjään meissä kaikissa asuu pieni Remontti-Reiska, jos vaan tarpeeksi yritämme.

Alkuperäinen ja aikansa elänyt laatoitus sai uuden ilmeen määrämittaan leikatuista ja tiilikuviolla pinnotetuista alumiini-komposiitti levyistä. Levyt oli helppo asentaa liimalla vanhan laatoituksen päälle. Levy on helppohoitoista, kestävää ja tarvittaessa kuosin voi vaihtaa, jos tämä tiilikuvio alkaa jossain vaiheessa tympimään. Kaiken lisäksi ne näyttävät varsin asialliselta, vaikka itse sanonkin. Käyvät hyvin vanhoihin kaapiston oviin jotka olivat edelleen hyvä kuntoisia ja näin ollen eivät vaatineet uusimista. Tällä remontilla ei haettu modernia nykyaikaista keittiötä vaan enemmänkin sellaista maalaisromantiikkaa ja siinä onnistuttiin mielestäni hyvin.

Vaimokin oli töistä tullessaan enemmän kuin tyytyväinen, sillä hän tietää, että meikäläisellä on näissä rakennus hommissa välillä kaksi vasenta kättä ja niissäkin peukalo keskellä kämmentä. Pisteet nousi siis silläkin saralla. Koko päivä siinä tuusatessa meni, mutta kyllä kannatti.

Pientä pintaremonttia!

Itsehän en ole luonteeltani ja osaamiseltani mikään Remontti-Reiska. Pakkohan se on kuitenkin itse tehdä niin saa mitä haluaa, tai tässä tapauksessa sitä mitä sattuu tulemaan. Pari vuotta sitten aloitetetusta ja sittemmin hieman venähtäneestä keittiöremontista tulee mieleen väkisinkin Leevi and the leavingsin biisi vasara ja nauloja, mutta ei hätää. Tällä viikolla keittiö valmistuu välitilan osalta, tai ainakin yritys on kova. Suunnitelmien mukaan tämä välitila piti olla viimeinen kohde remontissa, eli keittiön pitäisi olla valmis, mutta eipä olekaan. Saa nimittäin aloittaa alusta, sillä tämä meidän nuorempi kissa testastaili useammastakin kohtaa keittiön uuden tapetin kestävyytyä. Jotenkin on tässä vaiheessa sellainen fiilis, että seuraava seinien pintamatetiaali muistuttaa erehdyttävästi yhtäkkiä kadonneen kissan turkkia.

Lennu-koira!

Jahans, se olisi kohta edessä presidentinvaalit. Suomihan on tunnetusti maailman yhdysvaltalaisin maa heti yhdysvaltojen jälkeen. Jos tämän "emämaan" edellisten presidentinvaalien linjaa mukailtaisiin niin suomen seuraavaksi presidentiksi valittaisiin nykyäänkin presidentinlinnassa asusteleva ja maailmalla ihastelua aiheuttanut Lennu koira. Jos totta puhutaan niin Lennuhan olisi todella hyvä valinta ketään muuta väheksymättä, varsinkin kun presidentin virka on nykyään enemmänkin sellainen edustustehtävä. Yhdydvaltain nykypresidenttiin verrattuna Lennu olisi ennalta-arvattava ja johdonmukainen. Tämän lisäksi Lennun ei työntäisi nenäänsä muiden asioihin, korkeintaan kävisi haistamassa, noh, tiedättehän te mistä ja ulkopolitiikkan hoitaminen tapahtusi lähikaduilla ja metsissä. Lennulle on kuitenkin ilmaantunut muutama varteenotettava haastaja. Matti Vanhasesta, Merja Kyllösestä ja ketä näitä muita nyt olikaan ei ole haastajaksi, joten vaalit tulevat olemaan kolmenkauppa. Joten saa nähdä minkälainen lemmikki siellä linnassa vaalien jälkeen vaikuttaa