Maanviljelijän elämä on yhtä odottelua, varsinkin tällaisen kerrostalossa asuvan maalaisjussin jonka viljelykset mahtuvan parvekkeelle. Tästä on maalaisromantiikka kaukana. Ei ole mahdollisuutta pörräillä traktorilla ympäri peltoja, eikä vikitellä piikoja aikansa kuluksi. Ainoa asia mitä voi tehdä on seurailla perunanvarsien kasvua ja välillä hätistellä tuhoeläimiä pois. Meidän kissat nimittäin tykkäävät mennä makoilemaan perunapeltoon heti kun selkänsä kääntää ja tietäähän sen miten siinä käy. Varret osoittavat sen jälkeen itään sekä länteen ja se ei tee välttämättä hyvää perunan mukuloitten kasvulle.
Perunan lisäksi meidän parvekkeella kasvaa myös retiisiä ja porkkanaa, eli tämä maatila ei ole yhden tuotteen varassa. Jos yksi sato tuhoutuu niin ei olla puilla paljailla vaan voidaan hakea EU:lta niistä katokorvauksia ja siitä huolimatta ei kuolla nälkään. On hienoa olla omavarainen. Kävelee vaan heinä suussa rinkiä parvekkeella ja ensitalven eväät kasvaa parvekkeen nurkassa niin että suhina vaan kuuluu, niin ja eipähän tarvitse kantaa juureksia selkä vääränä lähikaupasta kotiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti