Ihmiselon haastavuus!

Aamupuuron syönti saattaa välillä olla hieman haasteellista puuhaa, ainakin itselle. Tänä aamuna, tai oikeastaan aamuyöstä ennen töihin lähtöä tämä varsin yksinkertaiselta vaikuttanut asia meinasi hieman tökkiä. Nuokuin tukka pystyssä keittiönpöydän ääressä kuunnelle mikron hurinaa jossa aina yhtä maukas puuro oli valmistumassa. Mikron bling ääni herätti minut takaisin tähän maailmaan ja ensitöikseni kävelin keittiönkaapiston laatikolle jossa oli työvälineitä puuron lusikointiin. Tämän jälkeen sain kuin sainkin puuron mikrosta pöytään asti sormi polttamatta, mutta tässä vaiheessa huomasin ottaneeni jostain syystä lusikan sijasta veitsen, joten eihän siinä muu auttanut kuin vaihtaa työkalu sopivaksi. Päästyäni takaisin pöydän ääreen hetken ihmettelin kädessäni ollutta haarukkaa ja totesin samalla, tästä ei voi tulla hyvä päivä, ei sitten millään. Jotenkin sillä hetkellä mieleeni palasi tilanne kun tässä taannoin työpaikan sosiaalitiloihin asti päästyäni ihmettelin t-paidan pesulappu leuan alla jalassani olleita eripari sukkia. Joo-o, nämä aamuyö herätykset ovat välillä hieman vaikeita. Jos kolmannen kerran aterinlaatikolla käytyäni käteeni olisi tarttunut grillipihdit tai sekoitus vispilä niin olisin jäänyt suosiolla kotiin nukkumaan syömättä sitä aamupuuroa. Sitä kun työskentelee monella tapaa haasteellisissa olosuhteissa niin tältä pohjalta lähtiessä ei aiheuta muuta kuin vakavaa vaaraa itselleen ja ympäristölleen. Noh, puuro oli loppujen lopuksi hyvää ja mikä tärkeintä, söin sen lusikalla.