Tukka pystyssä!

Tänään heräsin poikkeuksellisesti ennen kellon soittoa ylipirteänä ja siirryin sängystä suorastaan leijumalla keittiöön jossa valmistui käden käänteessä poikkeuksellisen maistuva aamupuuro. En tiedä miksi, mutta tämän jälkeen töihin ajellessani koko matkan auton radiosta soi reapitilla aina yhtä loistava Arttu Wiskarin mökkitie. Töihin päästyäni ensitöikseni oli pakko halata kaikki työkaverit, sillä oltiinhan me oltu kuitenkin erossa koko pitkä viikonloppu. Noh, ehkä homma ei mennyt ihan näin, sillä en ole mikään aamuihminen, varsinkaan näin maanantaina kun pitää herätä neljän jälkeen aamuyöstä. Sanotaanko nyt vaikka näin, että tänä aamuna tukka oli normaalia enemmän pystyssä. Jotenkin tuo lauantainen sählykauden päättäjäiset painoi edelleen ja suussa maistui kissan p*ska. Jotenkin tuntuu siltä, ettei tuollaiset kosteat päättäjäiset mitenkään terveellisiä ole. Noh, ehkä tämä tästä vielä helpottaa, ainakin toivottavasti. Tällaiseen keski-ikäiseen mieheen tuollainen yhden illan rilluttelu nimittäin vaikuttaa aikastalailla pitkään. Nuoruudessa näistä selvisi yhdellä päivällä, mutta nykyään olotilat tuntuisivat kestävän helposti sen kolme päivää, eli keskiviikkona saattaa olla jo ihan normaali olotila. Niinpä, ei lohduta tässä vaiheessä kyllä yhtään.