Jee jee, Jerry Cotton!

Imurointihan on mielestäni varsin epämiellyttävää puuhaa. Kävellä nyt monta kertaa viikossa ympäri asuntoa kuulovaurion pitkässä juoksussa aiheuttavaa mööpeliä perässä vetäen ja samalla huonekaluja selkä väärällään siirrellen. Itsellä ainakin tulee siinä hommassa aivan järjetön hiki vuoden ajasta riippumatta ja lisäksi verenpaineet nousevat sellaiselle tasolle, että kokemattomampi lääkäri saattaisi määrätä siltä seisomalta siihen lääkityksen tietämättä sen johtuvan pelkästä v*tutuksesta. Noh, tänään tämä imuriksikin kutsuttu ärsyttävä laite sanoi meillä työsopimuksen irti oikein kipinöiden saattelemana. Äkkinäinen saattaisi ajatella, että voi tätä ilon ja onnen päivää, ei ikinä enää imurointia, mutta eipä mitä. Nyt nimittäin iski sellainen paniikki, että pakko saada ensitilassa uusi imuri, sillä villakoirat valtaavat meidän asunnon meikäläisen tuurilla alta aikayksikön, ja niiden invaasiota vastaan ei voi taistella muulla kuin yhdellä laitteella, IMURILLA! On tämä ihmiselo välillä niin syvältä. Kun pääsee kerrankin eroon ärsyttävästä laitteesta luonnollisen kierron kautta niin siihen on pakko hommata tilalle heti uusi vastaavanlainen vaikkei edes haluaisi, varsinkin kun tietää mitä siitä seuraa. Jos saisin oikeasti valita niin asuisin mielummin vaikka kivikautisessa luolassa. Eipähän olisi niin nöpön nuukaa ja pakollinen imurointi olisi muisto vain. Niinpä niin. Tässä ei voi muuta sano, kuin jee jee, Jerry Cotton