Mistä tietää, että on maanantai?

Positiivisella asenteella tähänkin aamuun! Voin kertoa, parin tunnin yöunilla herätyskello kuulostaa klo 5:30 ihan maailmanlopulta. Saatuani itsesi ylös viidennentoista torkkuherätyksen jälkeen ja laahustaessani keittiöön aamupalan tekoon astuin ensimmäisenä kissan oksennukseen,
-"syvä huokaus"!
Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa siivoamaan. Sen verran, että se oli varsin leppoisaa hommaa keskellä yötä varsinkin, kun verenpaineet oli ihan tapissa. Saatuani oksennukset siivottua ja lattian kiiltämään niin ei muuta kuin uudella tarmolla kohti jääkaappia. Avatessani jääkaapin ovea tunsin jalkani alla jälleen jotain märkää. Kappas, toinen oksennuslammikko. Siinä vaiheessa joutui jo sanomaan ääneen, " joo minä tiedän, tänään on MAANANTAI"! Jotenkin tuntuu kohtuuttoman kovalta tämä elämä välillä, mutta onneksi minulla on positiivinen luonne niin pikku vastoinkäymiset ei haittaa!!!

Pepparkaka!

Joo minä ymmärrän, että jouluun ei ole enää kuin 51 päivää, mutta kuitenkin. Tänä aamuna käsiä pestessäni silmiini osui kuvan käsienpesupullo lavuaarin reunalla. Ruskea väritys ja pullon kyljessä oleva teksti saivat minut hetkeksi oksennuksen partaalle. Tekstistä hyppäsi nimittäin muutamat kirjaimet niin sanotusti silmille, "peppa" ja "kaka". Hetken aikaa meikäläisen kovalevy raksutti kunnes sai Suomi-Ruotsi-Suomi sanakirjavalikon auki ja sieltä löytyi vastaavuus sanalle piparkakku. Niinpä, kaikkea ne keksii ja vielä se, että vaimo saa päähänsä ostaa tuollaisen. Olen kyllä aina tiennyt, että hän on jouluihminen, mutta jossain sen rajan pitäisi mennä, kyseessä on kuitenkin aikuinen ihminen. Noh, nyt meikäläisen räpylät tuoksuu piparkakulle ja olo on kuin löyhkäävällä joulutontulla. Haistatin nimittäin käsiäni pesun jälkeen meidän kissoille ja nekin yökki ja säntäsivät karkuun

Voiko ihanemmin aamu enää alkaa!

Pukkimäen yliopiston julkaiseman tutkimuksen mukaan tulikuuman kahvin kaataminen syliin aiheuttaa välittömästi toisen asteen palovamman. V*ttuuntunut rohvessori Oksanen, eli meikäläinen vesikelloineen on siitä elävä esimerkki tältä aamulta, mutta on kuitenkin onnellinen siitä ettei kahvi kaatunut genitaalialueelle vaan vatsan alueelle. Tutkimus suositteleekin, ettei piripinnassa olevan kahvimukin kanssa kannata istahtaa sohvalle kovin rehvakkaasti, ainakaan ilman paitaa!!! Tutkimuksessa käytetty kahvi oli merkiltään kulta katriina ja siihen ei ollut lisätty maitoa. Niinpä, välillä nämä aamut ovat hieman haastavia!

Onnellisen elämän ainekset!

Keski-ikäisen miehen vartalo on kuin veistos, paitsi vaimon mielestä. Hän nimittäin soitti meikäläiselle kesken työpäivän ja käski hakea kaupasta salaatti aineet työpäivän jälkeen. Toisin sanoen meikäläisen perinteinen pizza-perjantai muuttui sillä sekunnilla ituhippi-perjantaiksi. Yritin kyllä junnata vastaan, mutta tietäähän sen miten siinä käy! Tekee kuulema hyvää minullekin välillä syödä hieman kevyemmin. En tiedä sitten pitäisikö tuo ottaa v*ttuiluna vai tarkoittiko hän sitä mitä sanoi, eli perusteena salaatti komennukselle oli ainoastaan sen terveellisyys. Ota noista naisista sitten selvää?!? Omasta mielestä yhden ainoan vatsalihaksen ylläpitäminen on paljon helpompaa tuossa keskivartalon kohdalla, kuin sellaisen poimuvuoristo lihaksiston. Sitä paitsi sellainen 'sikspäkki" kertoo vain elämättömästä elämästä ja jatkuvasta taistelusta houkutuksia vastaan. Mahtaa olla ihan helvetin tylsää. "Vanpäkki" vastaavasti pitää sisällään paljon naurua, hyvää ruokaa ja ystäviä. Toisin sanoen mahtavan stressitöntä elämää, jonka ylläpitäminen ei vaadi jatkuvaa itsensä kiduttamista. Joka tapauksessa, ehkä tuo minun rakkaudella rakennettu keskivartalo kestää tämän päivän salaatti elämyksen, vaikka se ei sisälläkään varsinaisesti mitään onnellisen elämän aineksia.

Top Chef Suomi!

Ruoan laitto on viimeisen päälle loistavaa puuhaa, mutta välillä siinä on omat haasteensa. Top Chef Oksanen, eli meikäläinen ajatteli valmistaa tänään pitkästä aikaa viimeisen päälle gurmee makararonilaatikkoa. Noh, valmistus loppui siihen, kun kokki huomasi veden jo kiehuessa unohtaneensa ostaa kaupasta makaronia. Siinä makaronin sekoitukseen tarkoitettua kauhaa rystyset valkoisena puristaessani kävi mielessä vaikka minkä näköisiä ajatuksia ja yksi niistä oli, että auttaakohan bepanthen myös v**utukseen? Kuin pisteenä iin päälle nuorempi poika ilmestyi keittiöön ja kysyi milloin ruoka on valmista. Aina ei voi näköjään onnistua, ei edes joka kerta, niin ja kauppalappu ois ollut kova sana!

Huono muisti!

Astuessani eilen iltapäivästä ulos työpaikan ovesta huomasin kauhukseni lumisateen alkaneen ja lämpötilan painuneen pakkaselle. Se mikä siinä hirvitti oli se, että meikäläisen päästöskandaalin ryvettämässä kulkineessa oli edelleen kesärenkaat alla vaikka Pekka Pouta oli säälähetyksessään jo muutaman päivän ajan varoitellut tästä lumi- ja räntäsateesta. Pidin ennustusta talvifanaatikon höpinänä ja itse uskoin kesän jatkuvan edelleen, mutta eipä näköjään jatkunutkaan.


Noh, eihän siinä auttanut muuta kuin ajaa niska jäykkänä ja kieli keskellä suuta kotiin. Kotiin päästyäni laukkasin ensitöikseni kellariin noutamaan talvirenkaita, jotka piti saada välittömästi vaihdettua turvallisuus syistä, sillä mustajää on ikävä kaveri kesärenkailla ajavalle. Pyörin hetken ympäri kellaria ja en löytänyt renkaita mistään. Mieleni valtasi jo epäily, että joku oli käynyt varastamassa ne kesän aikana. Toisena vaihtoehtona mieleeni tuli, että vaimo oli piilottanut ne, sillä naiset osaa sen homman. Jos jätän esimerkiksi jonkin työkalun keittiön pöytään vain "hetkeksi" niin ei aikaakaan kun vaimo on piilottanut sen ja saat etsiä sitä kissojen ja koirien kanssa. Se mikä siinä on "hauskinta", kysyessäsi siitä vaimolta hän ei muka edes tiedä mikä kyseinen työkalu on saatikka nähneensä sitä. P*rkele että sellainen välillä pistää vihaksi, jos ruuvimeisseli on pöydällä viikon niin ei se ketään pitäisi haitata. Eihän siinä auttanut muu kuin kömpiä yläkertaan kysymään vaimolta tietääkö hän mahdollisesti talvirenkaiden sijaintia, tai vastaavasti, että mihinkä hän on kesän aikana ne piilottanut. Esitin asian hänelle ja katsoin tuimasti. Hän vastaavasti katsoi minua hetken epäuskoinen ilme kasvoillaan ja alkoi nauramaan. Lopetettuaan nauramisen hän sanoi, "ettei ne nyt vaan olisi herran omilla jäljillä". Hetken kelasin mielessä kevään tapahtumia ja silloin muistin, olin jättänyt ne s**tanan renkaat rengasliikkeen rengashotelliin. Juu, muisti on näköjään hyvä, mutta lyhyt. Eihän siinä auttanut muu kuin hypätä autoon ja lähteä jonottamaan rengasliikkeen pihaan sadan muun matti-myöhäisen kanssa renkaanvaihtovuoroa. Nooh, menihän se ilta niinkin. Kotiin päästyäni vaimo käänsi veistä haavassa kysyessään, "noh, löytyikö ne renkaat".

Elämä ei ole reilua!

- "Mä tiedän, sä vihaat mua tällä hetkellä". Pitkä tuijotus ja tämän jälkeen hieman hapuilevaa liikehdintää.
- "Tämä tehtiin ihan sun hyvinvointia silmällä pitäen, niin ja myös sen vuoksi, että sinä ja kaikki muutkin tässä talossa saisivat nukkua yönsä rauhassa". Taas pitkä tuijotus.
- "Ei ollut kivaa kuunnella sitä huutoa ja riehumista pitkin yötä, varsinkin kun aamulla oli aikainen herätys töihin". Katse harhailee ympäriinsä, mutta siinä on tietynlaista uhmakkuutta edelleen.


Ai niin, tämä ei ollut ote minun vaimon välisestä keskustelusta pitkäksi venähtäneen baari-illan jäljiltä vaan minun ja nuorimman kissan välinen keskustelu tämän aamuisen sterilisaatio leikkauksen jälkeen.
Kissan herääminen tuollaisen operaation jälkeen on kohtuu koomisen näköistä toimintaa. Mieli vie, mutta jalat ei kanna. Onneksi hän on jo huomenna oma itsensä.
Hän, eli puolivuotias Melli-kissa on melkoisen aktiivinen ja seurallinen tapaus. Melli on sisäkissa, mutta häntä on käytetty valjaissa ulkona. Noh, se oli niin kivaa puuhaa, että viime viikkoina hän teki lähes kaikkensa päästäkseen tutustumaan omatoimisesti ulkoelämään. Toisin sanoen hänen ensimmäinen juoksuaikansa alkoi. Hän kyttäsi ulko-oven vieressä pääsyä vapauteen ja ennen kaikkea pääsyä tutustumaan kylän kolleihin. Noh, nyt on juoksut näiden mielihalujen osalta juostu ja rauha laskeutunut taloon. Niinpä, elämä on epäreilua.

Kuvassa kaikki meidän hulivili lemmikit.