Huono muisti!

Astuessani eilen iltapäivästä ulos työpaikan ovesta huomasin kauhukseni lumisateen alkaneen ja lämpötilan painuneen pakkaselle. Se mikä siinä hirvitti oli se, että meikäläisen päästöskandaalin ryvettämässä kulkineessa oli edelleen kesärenkaat alla vaikka Pekka Pouta oli säälähetyksessään jo muutaman päivän ajan varoitellut tästä lumi- ja räntäsateesta. Pidin ennustusta talvifanaatikon höpinänä ja itse uskoin kesän jatkuvan edelleen, mutta eipä näköjään jatkunutkaan.


Noh, eihän siinä auttanut muuta kuin ajaa niska jäykkänä ja kieli keskellä suuta kotiin. Kotiin päästyäni laukkasin ensitöikseni kellariin noutamaan talvirenkaita, jotka piti saada välittömästi vaihdettua turvallisuus syistä, sillä mustajää on ikävä kaveri kesärenkailla ajavalle. Pyörin hetken ympäri kellaria ja en löytänyt renkaita mistään. Mieleni valtasi jo epäily, että joku oli käynyt varastamassa ne kesän aikana. Toisena vaihtoehtona mieleeni tuli, että vaimo oli piilottanut ne, sillä naiset osaa sen homman. Jos jätän esimerkiksi jonkin työkalun keittiön pöytään vain "hetkeksi" niin ei aikaakaan kun vaimo on piilottanut sen ja saat etsiä sitä kissojen ja koirien kanssa. Se mikä siinä on "hauskinta", kysyessäsi siitä vaimolta hän ei muka edes tiedä mikä kyseinen työkalu on saatikka nähneensä sitä. P*rkele että sellainen välillä pistää vihaksi, jos ruuvimeisseli on pöydällä viikon niin ei se ketään pitäisi haitata. Eihän siinä auttanut muu kuin kömpiä yläkertaan kysymään vaimolta tietääkö hän mahdollisesti talvirenkaiden sijaintia, tai vastaavasti, että mihinkä hän on kesän aikana ne piilottanut. Esitin asian hänelle ja katsoin tuimasti. Hän vastaavasti katsoi minua hetken epäuskoinen ilme kasvoillaan ja alkoi nauramaan. Lopetettuaan nauramisen hän sanoi, "ettei ne nyt vaan olisi herran omilla jäljillä". Hetken kelasin mielessä kevään tapahtumia ja silloin muistin, olin jättänyt ne s**tanan renkaat rengasliikkeen rengashotelliin. Juu, muisti on näköjään hyvä, mutta lyhyt. Eihän siinä auttanut muu kuin hypätä autoon ja lähteä jonottamaan rengasliikkeen pihaan sadan muun matti-myöhäisen kanssa renkaanvaihtovuoroa. Nooh, menihän se ilta niinkin. Kotiin päästyäni vaimo käänsi veistä haavassa kysyessään, "noh, löytyikö ne renkaat".