Ennen kaikki oli paremmin!

Tuli tuossa vaan mieleen, kun tänään ajelin lentokentän kiitotien päässä olevaa valtatietä ja samalla ylitseni oli laskeutumassa sellainen armeijan hävittäjälentokone. Merkistä ja mallista en osaa muuta sanoa kuin sen, että Elisabet Rehnin kohulla hankkima hornetti se ei ainakaan ollut. Meteliä sen moottorista kuitenkin lähti niin reilusti, että auton sisälläkin korvavaikut vaan rapisi olkapäille. Siinä minä samalla ääneen kirosin Espanjalaisen auton heikkoa äänieristystä ja ihmettelin lentokentän lähellä asuvien ihmisten melunsietokykyä. Metelin hävittyä mieleeni palasi lapsuus. Elettiin 80-luvun puoltaväliä. Aurinko paistoi lämpimästi, keli oli tuulettoman tyyni ja minä olin lempipuuhassani, eli kalastamassa veneellä keskellä pientä lähijärveä. Nykyään tällainen tapaus aiheuttaisi sosiaaliviranomaisten vierailun, siis jos joku "valveutunut" sattuisi sen näkemään. 10-vuotias poika yksin veneellä kalastamassa ilman aikuisten valvontaa. Se osoittaisi nykymittapuun mukaan vakavaa piittaamattomuutta lasta kohtaan, mutta siihen aikaan tuollainen oli ihan normaalia, varsinkin kun luottamus oli ansaittu. Joka tapauksessa, virveli kädessä lämpimässä kesäsäässä, mitäpä muuta sitä nuori miehenalku voisi toivoa. Olin heittänyt juuri virheen veteen ja aloin kelaamaan sitä ylös saaliin toivossa niin sillon se tapahtui, PAM!!! Valtava jysäys! Kaikki pinnan lähellä olleet kalat hyppäsivät vedestä ilmaan kuin taikaiskusta. Itsellä pääsi valehtelematta lusikallinen housuun ja veikkaan, että kaloilla kävi samoin, tietenkin sillä erotuksella, että ne pitää harvemmin housuja, mutta kaikki tämä vain pelkästä säikähdyksestä. Tämä valtava pamaus johtui hävittäjälentokoneen äänivallin rikkoutumisesta. Itsehän minä en vielä siinä vaiheessa sitä tiennyt vaan heti sen jälkeen, kun ehdin kotiin kertomaan tästä tapauksesta. Isä nauroi ja kertoi säikähtäneelle pojalleen mistä oli kyse. Nykyään tätä äänivallin ylitystä ei ilmeisemmin saa hävittäjällä tehdä muuta kuin äärimmäisissä tapauksissa, mutta silloin olikin kaikki asiat toisin. Paljon on vettä ehtinyt sen jälkeen virrata ja asiat muuttua. Yksi asia on ainakin muuttunut, sisävesien petokaloja ei suositella syömään kuin parin viikon välein ja Itämeren lohta maksimissaan kerran kuukaudessa, johtuen niiden myrkyllisyydestä ja säteilytasoista. Aikoinaan niitä syötiin paljon, kun ei osattu pelätä ja kukaan ei varoittanut. Toki noin vuosi tämän tapauksen jälkeen Ukrainassa posahti tämä surullisen kuuluisa Tshernobylin ydinvoimala ja laskeumat osuivat kotiseudulleni. Tämän jälkeen alettiin varoittelemaan kalan, sienien ja marjojen säteilystä. Kotiseudulla mustikassa pystyi käymään tämän Tshernobylin onnettomuuden jälkeen myös pimeällä. Mustikat loistivat vihreinä ja ne oli helppo havaita...no vitsi vitsi. Pakko se on kuitenkin todeta, oli ne asiat ennen paremmin. Koskaan ei tiennyt milloin ilkikurinen lentäjä ylittäisi äänivallin, kalalla sai käydä miten tykkäsi ja mistään ei varoiteltu.