Onnellisen elämän ainekset!

Keski-ikäisen miehen vartalo on kuin veistos, paitsi vaimon mielestä. Hän nimittäin soitti meikäläiselle kesken työpäivän ja käski hakea kaupasta salaatti aineet työpäivän jälkeen. Toisin sanoen meikäläisen perinteinen pizza-perjantai muuttui sillä sekunnilla ituhippi-perjantaiksi. Yritin kyllä junnata vastaan, mutta tietäähän sen miten siinä käy! Tekee kuulema hyvää minullekin välillä syödä hieman kevyemmin. En tiedä sitten pitäisikö tuo ottaa v*ttuiluna vai tarkoittiko hän sitä mitä sanoi, eli perusteena salaatti komennukselle oli ainoastaan sen terveellisyys. Ota noista naisista sitten selvää?!? Omasta mielestä yhden ainoan vatsalihaksen ylläpitäminen on paljon helpompaa tuossa keskivartalon kohdalla, kuin sellaisen poimuvuoristo lihaksiston. Sitä paitsi sellainen 'sikspäkki" kertoo vain elämättömästä elämästä ja jatkuvasta taistelusta houkutuksia vastaan. Mahtaa olla ihan helvetin tylsää. "Vanpäkki" vastaavasti pitää sisällään paljon naurua, hyvää ruokaa ja ystäviä. Toisin sanoen mahtavan stressitöntä elämää, jonka ylläpitäminen ei vaadi jatkuvaa itsensä kiduttamista. Joka tapauksessa, ehkä tuo minun rakkaudella rakennettu keskivartalo kestää tämän päivän salaatti elämyksen, vaikka se ei sisälläkään varsinaisesti mitään onnellisen elämän aineksia.

Top Chef Suomi!

Ruoan laitto on viimeisen päälle loistavaa puuhaa, mutta välillä siinä on omat haasteensa. Top Chef Oksanen, eli meikäläinen ajatteli valmistaa tänään pitkästä aikaa viimeisen päälle gurmee makararonilaatikkoa. Noh, valmistus loppui siihen, kun kokki huomasi veden jo kiehuessa unohtaneensa ostaa kaupasta makaronia. Siinä makaronin sekoitukseen tarkoitettua kauhaa rystyset valkoisena puristaessani kävi mielessä vaikka minkä näköisiä ajatuksia ja yksi niistä oli, että auttaakohan bepanthen myös v**utukseen? Kuin pisteenä iin päälle nuorempi poika ilmestyi keittiöön ja kysyi milloin ruoka on valmista. Aina ei voi näköjään onnistua, ei edes joka kerta, niin ja kauppalappu ois ollut kova sana!

Huono muisti!

Astuessani eilen iltapäivästä ulos työpaikan ovesta huomasin kauhukseni lumisateen alkaneen ja lämpötilan painuneen pakkaselle. Se mikä siinä hirvitti oli se, että meikäläisen päästöskandaalin ryvettämässä kulkineessa oli edelleen kesärenkaat alla vaikka Pekka Pouta oli säälähetyksessään jo muutaman päivän ajan varoitellut tästä lumi- ja räntäsateesta. Pidin ennustusta talvifanaatikon höpinänä ja itse uskoin kesän jatkuvan edelleen, mutta eipä näköjään jatkunutkaan.


Noh, eihän siinä auttanut muuta kuin ajaa niska jäykkänä ja kieli keskellä suuta kotiin. Kotiin päästyäni laukkasin ensitöikseni kellariin noutamaan talvirenkaita, jotka piti saada välittömästi vaihdettua turvallisuus syistä, sillä mustajää on ikävä kaveri kesärenkailla ajavalle. Pyörin hetken ympäri kellaria ja en löytänyt renkaita mistään. Mieleni valtasi jo epäily, että joku oli käynyt varastamassa ne kesän aikana. Toisena vaihtoehtona mieleeni tuli, että vaimo oli piilottanut ne, sillä naiset osaa sen homman. Jos jätän esimerkiksi jonkin työkalun keittiön pöytään vain "hetkeksi" niin ei aikaakaan kun vaimo on piilottanut sen ja saat etsiä sitä kissojen ja koirien kanssa. Se mikä siinä on "hauskinta", kysyessäsi siitä vaimolta hän ei muka edes tiedä mikä kyseinen työkalu on saatikka nähneensä sitä. P*rkele että sellainen välillä pistää vihaksi, jos ruuvimeisseli on pöydällä viikon niin ei se ketään pitäisi haitata. Eihän siinä auttanut muu kuin kömpiä yläkertaan kysymään vaimolta tietääkö hän mahdollisesti talvirenkaiden sijaintia, tai vastaavasti, että mihinkä hän on kesän aikana ne piilottanut. Esitin asian hänelle ja katsoin tuimasti. Hän vastaavasti katsoi minua hetken epäuskoinen ilme kasvoillaan ja alkoi nauramaan. Lopetettuaan nauramisen hän sanoi, "ettei ne nyt vaan olisi herran omilla jäljillä". Hetken kelasin mielessä kevään tapahtumia ja silloin muistin, olin jättänyt ne s**tanan renkaat rengasliikkeen rengashotelliin. Juu, muisti on näköjään hyvä, mutta lyhyt. Eihän siinä auttanut muu kuin hypätä autoon ja lähteä jonottamaan rengasliikkeen pihaan sadan muun matti-myöhäisen kanssa renkaanvaihtovuoroa. Nooh, menihän se ilta niinkin. Kotiin päästyäni vaimo käänsi veistä haavassa kysyessään, "noh, löytyikö ne renkaat".

Elämä ei ole reilua!

- "Mä tiedän, sä vihaat mua tällä hetkellä". Pitkä tuijotus ja tämän jälkeen hieman hapuilevaa liikehdintää.
- "Tämä tehtiin ihan sun hyvinvointia silmällä pitäen, niin ja myös sen vuoksi, että sinä ja kaikki muutkin tässä talossa saisivat nukkua yönsä rauhassa". Taas pitkä tuijotus.
- "Ei ollut kivaa kuunnella sitä huutoa ja riehumista pitkin yötä, varsinkin kun aamulla oli aikainen herätys töihin". Katse harhailee ympäriinsä, mutta siinä on tietynlaista uhmakkuutta edelleen.


Ai niin, tämä ei ollut ote minun vaimon välisestä keskustelusta pitkäksi venähtäneen baari-illan jäljiltä vaan minun ja nuorimman kissan välinen keskustelu tämän aamuisen sterilisaatio leikkauksen jälkeen.
Kissan herääminen tuollaisen operaation jälkeen on kohtuu koomisen näköistä toimintaa. Mieli vie, mutta jalat ei kanna. Onneksi hän on jo huomenna oma itsensä.
Hän, eli puolivuotias Melli-kissa on melkoisen aktiivinen ja seurallinen tapaus. Melli on sisäkissa, mutta häntä on käytetty valjaissa ulkona. Noh, se oli niin kivaa puuhaa, että viime viikkoina hän teki lähes kaikkensa päästäkseen tutustumaan omatoimisesti ulkoelämään. Toisin sanoen hänen ensimmäinen juoksuaikansa alkoi. Hän kyttäsi ulko-oven vieressä pääsyä vapauteen ja ennen kaikkea pääsyä tutustumaan kylän kolleihin. Noh, nyt on juoksut näiden mielihalujen osalta juostu ja rauha laskeutunut taloon. Niinpä, elämä on epäreilua.

Kuvassa kaikki meidän hulivili lemmikit.

Paskaa hommaa!

Ihmettelin tuossa muutama kuukausi sitten paikallisen vesilaitoksen hinnankorotuksia, mutta nyt ymmärrän ne. Ei tuon paskan lisääminen juomaveteen ihan ilmaista ole.

No vitsi vitsi! Tosiaan, meillä päin juomavedestä on löytynyt escherichia coli-bakteeria, tuttavallisemmin E. coli-bakteeria, siis Suomeksi sanottuna juomavedessä on paskaa seassa kuin Nokialla aikoinaan. Omakohtaista kokemusta sen vaikutuksista ei onneksi ole, mutta täällä päin on vessaa ilmeisesti vedetty normaalia tiuhempaan.


Sitä minä vaan tässä mietin, että miten alttiita me kaikelle tällaiselle olemme. Aikoinaan Nokian vesikriisissä joku oli avannut väärän venttiilin jolloin juomavesi ja noin 400000 kuutiota ns. paskavettä sekoittui. Siellä päin tuhansia ihmistä ripuloi ja muutamia taisi menehtyäkin tämän myötä. Niinpä, ihan samaa mietin, että miten viemäri ja juomavesi voivat olla venttiilillä yhteydessä toisiinsa. Noh, tässä meidän kylän tapauksessa joku kaivurimies oli onneksi vain katkaissut runkovesilinjan, joka kuitenkin aiheutti sen, että puoli kylää oli muuttanut vessaan housut kinutussa asumaan. Voi sitä "ilon" määrää niissä talouksissa joissa asuu useita janoisia ja käytössä on vain yksi vessa. Siinä sopii toivoa, että joku on käynyt hakemassa paikallisen marketin avajaisista ilmaisia ämpäreitä. Paskaa hommaan, mutta välillä näin vain käy. Sitä vaan, että olemme me melkoisen alttiina tässä nyky yhteiskunnassa kaikennäköisille joukkotartunnoille. Välillä sitä vaan miettii, että mitäs jos joku hörhö pääsee käsiksi tuollaiseen vesilinjaan ja myrkyttää koko kaupungin.

Lottovoittaja!

Minä olin aivan varma, tai minulla oli ainakin vahva tunne, että eilen tekemäni eurojackpot lappu päästää minut tästä velkahelvetistä ja kaikista muista huolista. Tein oikein kaksi riviä, eli tuplasin mahdollisuuteni täysosumaan. Ajattelin, että enempää rivejä ei tarvita, koska yhdellähän se päävoitto tulee ja silloin alkaa loppuelämän kestävä happy hour. Kuvittelin valmiiksi sen tilanteen missä meikäläisen voitto oli varmistunut. Soittaisin ensimmäisenä videopuhelun pomolle, jossa kertoisin ottavani lopputilin ja näyttäisin puhelun päätteeksi hänelle sitä rumempaa päätäni ihan paljaana, ja kaikki tämä keskellä yötä. Tämän jälkeen lähtisin tämän kaamoksen keskeltä etelän lämpöön ja tulin takaisin vasta ensikesänä. No okei, tämä jälkimmäisempi ajatus ei olisi millään tapaa järkevä, sillä minullahan on vaimo ja lapset. Vaimo ei välttämättä koko talvea jaksaisi odottaa minua takaisin vaan ottaisi avioeron ja puolet voitosta, mutta toisaalta, jäisihän minulle vielä 45 miljoonaa.


En jaksanut illalla valvoa arvontaan asti, joten tänä aamuna herätessäni ensimmäinen ajatus oli, "tarkasta se lotto". En ehtinyt edes pukeutua vaan säntäsin keittiöön munasillani tarkastamaan oikeita numeroita. Keittiön ikkunan edessä avasin tabletilta veikkauksen sivuja tärisevin käsin ja niiden avautuminen kesti ikuisuuden, tai ainakin se tuntui siltä. Vihdoinkin aurinko paistaa köyhänkin elämää. Silloin se tapahtui, veikkauksen sivut avautuivat ja klikkasin niistä tulokset kohtaa. Siinä ne olivat silmieni edessä, oikeat numerot jotka toisivat onnen ja vapauden...P*RKELE, yksi oikein koko lapussa ja sekin jokerissa! Valtava pettymys! Minä oli niin varma, että nyt tulee iso voitto, mutta EIH! Purin pettymykseni ryttäämällä pelitositteen ja viskaamalla sen keittiön rokikseen. Puin päälleni ja keitin aamukahvit, olihan kello jo melkein seitsemän aamulla. Samalla mietin, että oikeastaan ihan hyvä etten voittanut sillä elämä olisi mennyt aivan sekaisin. Mikään ei voita näitä rauhallisia lauantai aamuja, kun ei ole mihinkään kiire.

Korvapuustit!

Maito on myrkkyä sanoi siili kun mahasta mouras! En ole juonut maitoa oikeastaan vuosiin kuin satunnaisesti. Varsinaista syytä tälle juomattomuudelle ei ole, en vain näe tarpeelliseksi juoda sitä. Eilen tuli kuitenkin pakonomainen tarve juoda maitoa ja itsekin sitä tunnetta hieman ihmettelin kunnes tajusin, että pöydässähän oli vaimon leipomia korvapuusteja. Kyllä elimistö näköjään tietää mikä on sille hyvästä :)