Hyvää vappua!

Ilmeistä päätellen mielessä on vain yksi kysymys, mihin ihmeeseen se kesä oikein hävisi?!? Kaikesta huolimatta hyvää työläisten juhlaa kaikille tasapuolisesti!

Huumeet on myrkkyä!

Minähän en huumeita meidän asuntoon halua!!! En tiedä johtuuko se meikäläisen iästä vai jonkin näköisen feminiinisen puolen heräämisestä, mutta tajusin yht'äkkiä ettei meillä ole ainuttakaan kukkaa koko huushollissa. Huonekasvit toimivat kuulema asunnossa kuin ilmanputsarit. Eli ne puhdistavat hengitysilmaa, tai jotain. Ainakin minulla on sellainen mielikuva. Ihmettelin tätä omasta mielestäni jopa isoa puutetta oikein ääneen. Jopa niin isoon ääneen, että vaimokin alkoi huolestumaan ilmeestä päätellen. Hän tuijotti minua hetken kuin syksyllä grilliin unohtunutta makkaraa. Ajattelin nimittäin pariviikkoa sitten aloittaa joka kesäisen grillikauden ja löysin samalla meidän parvekkeella koko talven lojuneesta sähkögrillistä nahistuneen makkaran. Innoissani kutsuin vaimonkin sitä katsomaan, mutta hän ei ollut siitä kuitenkaan yhtään niin innoissani kuin minä. Naiset ei vaan tajua. Anyway, ei muuta kuin istumaan olohuoneen nojatuoliin, tabletti käteen, nettiin ja hakukenttään sana kukka. Tässä vaiheessa katseeni osui sohvalle ja syy kukattomuuteen palasi mieleen. Ai niin, meillähän on kaksi kissaa joista toinen näyttäisi asennosta päätellen elpyvän, että jaksaa taas yöllä riehua ja tuhota irtaimistoa. Meillä oli tosiaan joskus muutama kukka jotka olivat näiden meidän lihansyöjien mielestä aivan vastustamattomia. Ne soivät niitä kuin lehmät konsanaan ja eihän siitä mitään tullut. Ei se ole oikeasti kiva katsoa limoviikunaa, josta ei ole yhden yön jälkeen muuta kuin varsi jäljellä. Tämän jälkeen katseeni osui takaisin tabletin näytölle. Selain oli jostain syystä ajautunut kuvahakutilaan ja ensimmäisenä siinä oli jonkin näköinen kannabiskasvi. No voi p*rkele sentään!!!

Univelka!

Joo, olen aina skarppina. Hyvä esimerkki siitä on eiliseltä, kun kaupassa käydessäni ei tuo korttimaksaminen ottanut oikein onnistuakseen. Kassantädin piippailtua kaikki ostokseni läpi lukijasta hän ilmoitti iloisen heleästi minulle loppusumman. Noh, ei muuta kuin kortti maksupäätteeseen ja miettimään, että mikähän se kortin tunnusluku taas olikaan. Sitä ei kuitenkaan tarvittu, koska pääte ilmoitti tuomioksi "maksu hylätty". Kassatäti katsoi minua epäluuloisesti päästä varpaisiin ja pyysi syöttämään kortin laitteeseen uudelleen. Minähän tein työtä käskettyä, mutta laite ilmoitti samaa kuin äskenkin, "maksu hylätty". Tässä vaiheessa aloin jo miettimään, että mitähän v**tua. Pitääkö tässä lähteä soittamaan haitaria ja laulamaan iloisia romanialais-ukrainalaisia virsejä kaupan ovien viereen, että saa ostokset maksettua?!? Tuijottelin kassalla korttiani korvat luimussa, kun kassatäti tokaisi minulle yht"äkkiä, "se maksusiru on muuten sen kortin toisessa päässä". Tässä vaiheessa oli pakko katsoa jalassani olleita kenkiä, että ovatkohan ne varmasti oikeissa jaloissa!!! Aina ei voi näköjään onnistua. Sitä vaan tässä mietin, että pitäisiköhän tästä alkaa huolestumaan? Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että nukkuisi joskus kunnolla.

Aamukahvit!

Kissa on sitten hieno eläin varsinkin, jos se saa ennen viittä aamulla jonkinnäköisen hellyyspuuskakohtauksen tai jotain. Olin aamutuimaan, tai itse asiassa aamuyöllä valmistautumassa töihin lähtöön niin tämä meidän vanhempi salakavala karvaeläin iski meikäläisen kimppuun kuin takiainen. En sitten tiedä oliko se nähnyt pahaaunta vai mistä se johtui, mutta kymmenen minuuttia se jallitti minua puskemalla ja kiipeilemällä syliin aivan väkisin. Siinä samalla meikäläinen yritti pukea, tehdä eväitä ja pestä hampaita. Kissa jonka tapoihin ei yleensä kuulu tällainen toiminta, varsinkaan keskellä yötä. Useaan otteeseen meinasin kompastua siihen ja se ei saanut minusta tarpeekseen sitten millään. Porraskäytävään astuessani se livahti myös sinne ja jatkoi tätä meikäläisen ahdistelua, siis samainen yksilö jota ei normaalisti saa käytävään muuta kuin kantamalla?!? Mietin sitten työmatkalla tämän karvakasan outo käytöstä ja jotenkin sen ymmärtäminen olisi paljon helpompaa, jos se osaisi vaikka puhua. Sitten minulle juolahti mieleen, jos se olisi osannut puhua niin se olisi todennäköisesti sanonut, "hei m**ku, sää unohdit kahvinkeittimen päälle"!!!

Yllätä minut!

Naisilla on tapana haastaa miehiä. Hyvänä esimerkkinä tästä vaimoni sanoi minulle tänään kauppaan lähtiessäni, että tuo kaupasta jotain kivaa. Ööö, mikä on kivaa?!? Naiset tuntien se mikä tänään on kivaa on huomenna p*rseestä. Toisin sanoen minun piti yllättää hänet ja se ei näin ollen saanut olla mitään perinteisen tylsää, esimerkiksi kukkia. Kepeästä maidon hakureissusta tuli siinä samassa stressitasoja nostattava kokemus. Sanoa nyt tuollai miehelle joka ei tiedä edes mitä itse haluaa!!! Olen ihan maailman huonoin keksimään yhtään mitään yllättävää. Siellä minä sitten pyörin lähikaupassa kuin puolukka sanonko missä ja pää oli yhtä tyhjä kuin mannerheimintie sunnuntai aamuna. Sitten sain kuningasidean.

Kotiin päästyäni nostin ensiksi maidot kassista keittiönpöydälle minkä ääressä vaimo istui ja heti perään kasipackin olutta. Vaimo katsoi hetken minua ja olutpäkkiä vuoronperään ja sanoi, eihän sinun pitänyt tänään ottaa olutta. Niinpä, yllätin hänet täysin. Viimeisenä nostin kassista vielä suklaalevyn, joka korvasi silminnähden tämän oluen aiheuttaman järkytyksen. Yllättävää kyllä, naisia on välillä helppo miellyttää. Paras yllätys syntyy näköjään järkytyksen kautta.

Miksi aina minä?

Se on jotenkin uskomattoman hieno fiilis, kun palaat kahden viikon lomalta töihin ja nähdessäsi pomon hän kysyy ensimmäisenä, että mitäs h*lvettiä sinä täällä teet. Sillä samalla sekunnilla tajuat, että sinulla olisi ollut vielä tämä päivä lomaa. Niinpä, minulla kävi tänään juuri näin. Miten näin voi käydä, sitä samaa ihmettelen itsekin. Ei johdu ainakaan siitä, että olisi ollut niin ikävä työmaata ettei pystynyt pitämään lomaa loppuun asti. Pitäisi varmaan alkaa käyttämään kalenteria tai jotain muuta muistin apuvälinettä jatkossa mihin merkkaisi itselle tärkeitä päivämääriä. Niinpä, tervetuloa alzheimer, jälleen kerran!!!

Jos jotain positiivista tästä päivästä hakee niin työkaverit saivat ainakin kunnon syyn nauraa mahat kippurassa, sillä vahingon ilo on se paras ilo. Tämän lisäksi tietää mistä jatkossa minulle v*ttuillaan. En sitten muuta keksinyt siinä "shokkitilassa" vaan soitin myös vaimolle ja ilmoitin olevani väärässä paikassa väärään aikaan. Hetken aikaa luurin toisessa päässä oli hiljaista, mutta kuulin miten hän puri huulta kunnes repesi kunnon nauruun. Sitä tässä vaan mietin, että onneksi en vastaa töissä mistään tärkeitten uusien projektien läpiviennistä, sillä meikäläisen aikatauluilla ei tietäisi koskaan milloin ne olisivat valmiita. Joskus liian aikaisin ja joskus liian myöhään, tai sitten ei ollenkaan. Tässä nyt ei auta muu kuin nostaa katse ylöspäin ja kysyä miksi aina minä?!?

Pullamössöä ja sokerikuuroja!

Se olisi taas maanantai. Hetkinen, tänäänhän on tiistai?!? Sitä kun on ollut kohta kaksi viikkoa lomalla niin ei oikein tiedä mikä päivä on menossa. Se ei johdu siitä, että olisin lätrännyt alkoholin kanssa ja juonut pääni pehmeäksi vaan viikonpäivät menettävät yksinkertaisesti merkityksensä ilman töissä käynnin tuomaa rutiinia. Noh, huomenna se taas alkaisi. Hyppy takaisin orvanpyörään joka saa aikaiseksi ainakin viikonpäivien tiedostamisen. Toisin sanoen loma on ohi, mikä on itseasiassa oikein hyvä juttu. Ihminen kaipaa työn mukanaan tuomaa ruutiinia, ainakin itse kaipaan. Ilman sitä kaikki menettää merkityksensä ja ihminen muuttuu itsestään välittämättömäksi yksilöksi. Saan olla onnellinen siitä rutiinista mikä itselle on työn muodossa suotu. Suomessa on kuitenkin arviolta 300 000-500 000 työtöntä, vähän riippuu keneltä kysyy.

Itseen tällainen kahden viikon loma on vaikuttanut jossain määrin positiivisesti, ainakin on tullut levättyä. Päivät ovat menneet puuhastellessa ja yöt nukkuessa. On kuitenkin yksi asia mikä on alkanut menemään päin peetä, se on syöminen. Säännöllisyys ja terveellisyys on hävinnyt ja tilalle on astunut epäsäännöllinen pullakahvi-pikaruoka-makeiset kulttuuri. Eli kontrolli syömiseen on hävinnyt täysin. Kevään ainana terveystarkastuksessa käyty keskustelu ja siitä syntynyt terveellinen ruokavalio on tipotiessään. Kyllä, kaksi viikoa ja kaikki on päin p*rsettä. Olen perustellut itselleni tätä kaikkea loman tuomalla oikeudella. Lomalla pitää saada rentoutua ja tehdä niitä asioita mistä nauttii. Eli ilmeisesti pullamössöstä, lihomisesta ja niistä syntyvistä terveysongelmista. Olen heikko ja addikti herkkujen suhteen, tiedän sen. Tiedän myös sen, että ne ei tee hyvää itselle, mutta silti tilanne on ajautunut tähän pisteeseen. Sokeri- ja verenpainemittarit huutaa kuorossa varoitusääniä aina kun ohi kävelee. Jääkaapissa porkkanoita ja muita kasviksia ei ole näkynyt hetkeen ja tilalle on astunut pullapussi ja hillomunkit. Voi p*rkele sentään mitä touhua. Onneksi tämä on väliaikaista ja huomenna alkaa työt. Jos jollekin jää lomalla alkoholin kanssa läträäminen päälle niin meikäläisen on kuitenkin vielä siihen nähden helppo tie. Sokerit ja nopeat hiilihydraatit eivät aiheuta onneksi fyysisiä vieroitusoireita.