Univelka!

Joo, olen aina skarppina. Hyvä esimerkki siitä on eiliseltä, kun kaupassa käydessäni ei tuo korttimaksaminen ottanut oikein onnistuakseen. Kassantädin piippailtua kaikki ostokseni läpi lukijasta hän ilmoitti iloisen heleästi minulle loppusumman. Noh, ei muuta kuin kortti maksupäätteeseen ja miettimään, että mikähän se kortin tunnusluku taas olikaan. Sitä ei kuitenkaan tarvittu, koska pääte ilmoitti tuomioksi "maksu hylätty". Kassatäti katsoi minua epäluuloisesti päästä varpaisiin ja pyysi syöttämään kortin laitteeseen uudelleen. Minähän tein työtä käskettyä, mutta laite ilmoitti samaa kuin äskenkin, "maksu hylätty". Tässä vaiheessa aloin jo miettimään, että mitähän v**tua. Pitääkö tässä lähteä soittamaan haitaria ja laulamaan iloisia romanialais-ukrainalaisia virsejä kaupan ovien viereen, että saa ostokset maksettua?!? Tuijottelin kassalla korttiani korvat luimussa, kun kassatäti tokaisi minulle yht"äkkiä, "se maksusiru on muuten sen kortin toisessa päässä". Tässä vaiheessa oli pakko katsoa jalassani olleita kenkiä, että ovatkohan ne varmasti oikeissa jaloissa!!! Aina ei voi näköjään onnistua. Sitä vaan tässä mietin, että pitäisiköhän tästä alkaa huolestumaan? Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että nukkuisi joskus kunnolla.