Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
tiistai 11. huhtikuuta 2017
Kuntavaalit!
Minua ei kiinnosta politiikka sitten pätkääkään, mutta silti kävin sunnuntaina äänestämässä kunnallisvaaleissa. Pidän sitä kansalaisvelvollisuutena. Oma ehdokkaani ei päässyt läpi, mikä sinänsä ei ollut yllätys, mutta se mikä pisti lopullisten tulosten selvittyä silmään oli äänestysaktiivisuus. Se oli ainoastaan reilu 50%, siis täällä meidän paikkakunnalla ja valtakunnallisesti vajaat 60%. Valittiin kuitenkin ihmisiä jotka päättävät paikallisista asioista ja vaikuttavat sitä kautta todella paljon jokaisen asukkaan elämään. Noin suunnilleen joka toinen kävi uurnilla ja lopuilla oli ilmeisesti parempaa tekemistä, eli ei kiinnostanut sitten yhtään. Kunnallisvaalit eivät välttämättä ole niin "mediaseksikkäät" kuin eduskuntavaalit, mutta se on kuitenkin sellainen "instanssi" joka vaikuttaa eniten jokaisen meidän elämään. Melko surullista, mutta kertoo nykyajan ihmisten luottamuksesta ja arvostuksesta kunnallispolitiikkaa kohtaan. Ainoastaan silloin ihmisiä kiinnostaa kunnallispolittiikka, tai yleensäkään politiikka, kun jokin päätös koskettaa itseä läheisesti. Sen jälkeen niitä omasta mielestä epäedullisia päätöksiä kirotaan turuilla, toreilla ja yleisöosastoissa vaikka ei oltaisi edes käytykään äänestämässä. Mielipidettä on jos jonkinlaista, yleensä yhtä monta kuin keskusteluun osallistujaa. Yhden äänen vaikutus on minimaalinen, mutta kun näitä "nukkuvien puoluetta" edustavia on jo puolet äänestysikäisistä suomalaisista niin sillä on oikeasti vaikutusta. Äänestäminen on ainoa tapa vaikuttaa ja toivottavasti jatkossa aktiivisuus nousee niin jää rannalle esimerkiksi tällainen Laitilalainen väkivaltainen elämäntaparikollinen. Hänellä saattaa tietenkin olla hyviäkin ajatuksia, mutta rikollinen tausta ei välttämättä vastaa äänestäneiden arvoja. Noh, demokratia on kaikesta huolimatta puhunut ja nyt meillä on edustajat valittu. Onnea heille ja toivon järkeviä päätöksiä, myös tälle Laitilalaiselle. Ymmärrän myös sen, että äänestämättömyys on joillekin ainoa keino osoittaa mieltä yhteiskuntaa vastaan. Siitä tulikin mieleen, että olisiko aika perustaa oikeasti nukkuvien puolue? Yksi ongelma siinä kuitenkin olisi. Olisiko tällä nukkuvien puolueella rekisteröitymisen jälkeen enää yhtä paljon painavia mielipiteitä kuin ennen ja halua muuttaa näitä pielessä olevia asioita?!?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti