Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
tiistai 25. huhtikuuta 2017
Aamukahvit!
Kissa on sitten hieno eläin varsinkin, jos se saa ennen viittä aamulla jonkinnäköisen hellyyspuuskakohtauksen tai jotain. Olin aamutuimaan, tai itse asiassa aamuyöllä valmistautumassa töihin lähtöön niin tämä meidän vanhempi salakavala karvaeläin iski meikäläisen kimppuun kuin takiainen. En sitten tiedä oliko se nähnyt pahaaunta vai mistä se johtui, mutta kymmenen minuuttia se jallitti minua puskemalla ja kiipeilemällä syliin aivan väkisin. Siinä samalla meikäläinen yritti pukea, tehdä eväitä ja pestä hampaita. Kissa jonka tapoihin ei yleensä kuulu tällainen toiminta, varsinkaan keskellä yötä. Useaan otteeseen meinasin kompastua siihen ja se ei saanut minusta tarpeekseen sitten millään. Porraskäytävään astuessani se livahti myös sinne ja jatkoi tätä meikäläisen ahdistelua, siis samainen yksilö jota ei normaalisti saa käytävään muuta kuin kantamalla?!? Mietin sitten työmatkalla tämän karvakasan outo käytöstä ja jotenkin sen ymmärtäminen olisi paljon helpompaa, jos se osaisi vaikka puhua. Sitten minulle juolahti mieleen, jos se olisi osannut puhua niin se olisi todennäköisesti sanonut, "hei m**ku, sää unohdit kahvinkeittimen päälle"!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti