Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
tiistai 6. helmikuuta 2018
Sähkö tulee töpselistä!
Postilaatikkoon ilmestyvät laskut ovat mielestäni sellainen ehtymätön luonnonvara joka pitää huolen ainakin siitä, ettei tilinsaldo pääse kasvamaan liian suureksi. Lisäksi nämä laskut sisältävät paljon sellaista informaatiota mikä pitäisi käydä läpi ja sen lisäksi vielä sisäistää. Itse olen hieman huono tässä ja ainoa mikä kiinnostaa on laskun maksettava loppusumma. Noh, tästä huolimattomasta laskujen sisällön tulkinnasta saa nyt Oksasen perhe kärsiä lievästi sanottuna isolla kädellä. Paikallinen energiayhtiö nimittäin lähestyi tänään puhelimitse ja kertoi heidän kämmänneen meitä koskevassa laskutuksessa. Sähkölaskut joita he ovat meille viimeisen uudelleen tehdyn sähkösopimuksen jälkeen lähettäneet ovat sisältäneet vain pelkän siirtomaksun. Itse energian, eli sähkö on jäänyt laskuttamatta. Jos en nyt ihan väärin muista niin tämä uusi sopimus tehtiin joskus reilu vuosi sitten tai jotain. Se miksi he lähestyivät puhelimitse oli se, että he halusivat vain varoittaa tästä tulevasta korjauslaskusta, joka on lievästi sanottuna jäätävän suuruinen. He olivat ilmeisesti sitä mieltä, että se saattaa aiheuttaa pahimmillaan sydämmen pysähdyksen kun sen laskun avaa, joten ennakkovaroitus oli enemmän kuin paikallaan. Sinänsä loistavaa asiakaspalvelua, täytyy myöntää. Että sellaista hauskaa tähän päivään. Täytyy varmaan alkaa tekemään lottoa hieman useammin, jos sattuu jäämään ylimääräisä. Noh, opin tästä ainakin sen, että kannattaa jatkossa tutustua laskujen sisältöön tarkemmin. Sitä kautta saattaa välttyä tällaisilta pienen ihmisen lähes konkursiin ajavilta korjauslaskuilta. Eli oppia ikä kaikki, vai miten se nyt menikään.
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Nykynuoret!
Nuoria mollataan nykyään joka käänteessä, mikä on mielestäni väärin. Aikuisten jatkuvaa "ei niistä mihinkään oo" suhtautumista pitäisi muuttaa, sillä kehut vahvistavat tunnetusti nuorten itsetuntoa paremmin kuin haukut ja tekevät heistä tätä kautta kenties vahvempia ihmisinä, mikä on aina positiivista. Itse olen huomannut sen, että nykynuorilla on ainakin parempi pakkaskestävyys mitä oman ajan nuorilla. Tänään oli nimittäin aamusta parikymppiä pakkasta ja silti vastaan tuli muutama nuori nilkat ja pää paljaana. Täytyy kyllä sanoa, että siinä heräsi sellainen "recpect" fiilis, sillä itsestä ei olisi ikinä ollut sellaiseen. Jonkun mielestä tämä pakkaskestävyys ei ole kehumiseen oikeuttava meriitti, sillä vanhana he saavat pahimmillaan kärsiä siitä. Niinhän se saattaa olla, mutta täytyy siteerata tässä kohtaa meidän oman elämänsä prinsessaa, eli rakasta nuorempaa tytärtämme kun keskusteltiin kyseisestä aiheesta , "se on sitten sen ajan murhe". Niinpä niin. Nuorissa on paljon muutakin posittivista, mutta itselle ei tullut näin äkistään muuta mieleen. Keksitkö sinä heistä jotain positiivista?
torstai 1. helmikuuta 2018
Tasan ei mene nallekarkit!
Jotenkin alkaa ärsyttämään tämä jatkuva lumisade. Lunta alkaa olemaan näillä leveyspiireillä sen verran reilusti, ettei uskalla enää hiihtämäänkään lähteä. Siinä nimittäin käy pian samanlailla kuin kävelisit saharan hiekkadyyneillä vaaraa aavistamatta juoksuhiekkaan, eli uppoat sinne niin ettei kukaan löydä sinua enää ikinä. Meinaan vaan, jos nyt lähtee innoissaan hiihtämään pitkin metsäisiä latuja ja laskee syystä tai toisesta ulos ladulta niin samanlailla siinä käy, kukaan ei löydä ainakaan ihan heti. Nykyiset hanget ja nietokset ovat nimittäin sitä luokaa korkeat, että ei sieltä omin avuin takaisin ladulle kavuttaisi vaan todennäköisesti joku pahaa aavistamaton marjasta löytäisi vasta joskus ensi syksynä mustikoita poimiessaan. Toki saattaisihan tuo vaimo jossain vaiheessa pian huolestua ja lähettää etsintäpartion perään, mutta siinä hommassa menisi kuitenkin sen verran aikaa, että ei siellä hangessa kukaan selviäisi syömättä ja juomatta niin kauaa, puhumattakaan päällä olevasta ohuesta hiihtotrikoosta ja näistä pakkasista. Toinen juttu mikä näissä lumisateissa ärsyttää on se, että ainakin kolmas lumikola menossa näille lumille. Kaksi edellistä on kulunut yksinkertaisesti vaan puhki. Paikallinen rautakauppias tekee kunnon tiliä näillä ihmisille myymillään kolilla. Ostaa todennäköisesti voitoilla itselleen uuden kesämökin. Toiset työntää lunta perse pitkällään ja yksi katselee vaan uutta kesämökkiä, on se niin väärin. Siellä se sitten ensikesänä nauttii kesän lämmöstä uuden kesämökin laiturin nokassa mato-onki kädessä, kun itse hoidattaa liika kolaamisen aiheuttamaa niskajumia jossain fysikaalisessa hoitolaitoksessa. Tasan ei mene nallekarkit tässäkään asiassa. No joo joo, onhan se kiva, että on talvi, mutta rajansa kaikella!!!
maanantai 29. tammikuuta 2018
Maanatai aamun vapinat!
Kävin tuossa paikallisessa K-marketissa ostoksilla aamutuimaan ja kassalle päästyäni tuotteiden käteismaksu tuotti hieman ongelmia. Yritin maksaa ostoksia taskussa olleilla kolikoilla, mutta eihän siitä s**tana meinannut mitään tulla kun kädet tärisi aivan holtittomasti. Myyjän kasvoilta pystyi tässä vaiheessa näkemään, että nyt on herralla ollut railakas viikonloppu. En viitsinyt alkaa selittelemään hänelle mitään sillä sain kuin sainkin ostokset viimein maksettua, kiitin ja poistuin kaupasta autolle. Pihassa autoon hypättyäni näin myyjän katsovan kaupan ikkunan takaa pitkään meikäläistä ja tässä vaiheessa niiltä pystyi selvästi lukemaan, että sehän on s**tana vielä autollakin liikenteessä. Mielessäni kävi, jos tämä kyseinen myyjä soittaa vielä poliisitkin perään niin alkaa olemaan lähes täydellinen maanantai aamu. Tosiaan, alkoholilla ei ollut mitään tekemistä tämän vapinan kanssa vaan kuntosali jossa käyn sijaitsee kyseisen K-marketin nurkalla ja olin suoraan tulossa sieltä. Kädet oli vaan reenin jäljiltä yksinkertaisesti niin loppu, etten saanut niihin oikein mitään kontrollia. Itseä tämä tilanne meinasi hieman naurattaa, mutta valpasta myyjä ei tilanne silmin nähden naurattanut yhtään. Poliiseja ei onneksi näkynyt ja pääsin turvallisesti kotiin, mutta luulenpa, että puolitutulla myyjällä riittää asiasta kerrottavaa työkavereilleen. Aiheena todennäköisesti se, että Oksanen on vajonnut todella alas kun kädetkin vispaa niin rajusti.
tiistai 23. tammikuuta 2018
Presidentinvaalit!
Äsken minuun iski sellainen äkillinen kansalaisvelvollisuus puuska ja se ilmeisesti tarttui myös vaimoon, sillä hänkin innostui tästä ajatuksesta lähteä ennakkoäänestämään mahdollista tulevaa presidenttiämme. Niin me hypättiin siltä istumalta autoon ja ajettiin älytöntä kyytiä paikalliselle kaupungintalolle toteuttamaan tätä äkillistä puuskaa. Kaupungintalolle päästyämme katseeni osui sen pääovissa olleeseen lappuun, joka ilmoitti presidentinvaalien ennakkoäänestyksen loppuneen tasan kello 18:00. Kellohan oli tässä vaiheessa kaksikymmentä yli tämän kyseisen 18, joten myöhässä oltiin. Samainen lappu infosi myös sen, että tänään oli viimeinen mahdollisuus tähän ennakkoäänestykseen. Tulevana sunnuntaina on sitten se virallinen ja samalla viimeinen äänestyspäivä, mutta itseni tuntien todennäköisesti myöhästyn siitäkin. Ihme perseilyä taas kerran. Voisivat järjestää joskus sellaisen 24/7 nettiäänestyksen, sillä eikös se sellainen olisi jo nykytekniikalla mahdollista. Siitä ei voisi ainakaan myöhästyä.
torstai 18. tammikuuta 2018
Pappa-look!
Tässä kun on maannut neljättä päivää tuon sählyn vammauttaman jalan kanssa niin alkaa jotenkin tökkimään. Sen verran asiassa on kuitenkin edistytty, että tänään sain tukisukkahousut. Kyllä, tai tarkemmin ottaen ne on kompressiosäärystimet. Niiden pitäisi auttaa liikkumaan kivuttomammin ja täytyy kyllä sanoa, että kävely onnistuu hieman paremmin, mutta sellainen repivä kipu vaivaa varsinkin väärissä liikkeissä. Näiden tukisukkahousujen pitäisi edes auttaa myös siihen ettei tällaisia vammoja pääsisi tulemaan jatkossa enää niin herkästi, siis sitten kun tästä joskus toipuu pelikuntoon. Kai se on vaan myönnettävä vanhuuden tulleen ja alettava kulkemaan sukkahousuissa, sillä tämä oli jo toinen kerta muutaman vuoden sisällä tätä samaa vaivaa samassa jalassa. Tästä ei oikeastaan puutu enää muuta kuin olkihattu, kävelykeppi ja tena for men niin pappa-look on taattu
keskiviikko 17. tammikuuta 2018
Das auto!
Auton omistaminen on välillä niin mieltä rentouttava kokemus. Nimittäin, jos en minäkään niin ei tuo meikäläisen pihassa seisova "das autokaan" pidä näistä kiristyvistä pakkasista, tai ainakaan sen keskuslukitus. Ainoa ovi mikä tällä hetkellä aukeaa kaukosäätimellä on apumiehen ovi. Tämähän tietää sitä, että sellaiset palomiesmäisen ripeät pihasta lähdöt ovat aikalailla haastavia. Jotenkin alkaa pikku hiljaa kasvamaan "jorma" otsaan tämän saksalaisen autoteollisuuden ylpeyden aiheen kanssa. Ensiksi ikkunat aukeilevat itsekseen talven pahimmassa lumimyräkässä ja nyt ovia ei saa auki sitten kirveelläkään, tai saa sillä, mutta ei henno lyödä vaikka mieli tekisikin. Kyseisen vw-merkkisen kulkuneuvon mainoksessa aikoinaan ollut slogan "das auto" tarkoittaa epäsuorasti suomennettuna auto ylitse muiden. Voin näillä kokemuksilla kertoa, että se on kyllä täyttä p*ska puhetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)