Tasan ei mene nallekarkit!

Jotenkin alkaa ärsyttämään tämä jatkuva lumisade. Lunta alkaa olemaan näillä leveyspiireillä sen verran reilusti, ettei uskalla enää hiihtämäänkään lähteä. Siinä nimittäin käy pian samanlailla kuin kävelisit saharan hiekkadyyneillä vaaraa aavistamatta juoksuhiekkaan, eli uppoat sinne niin ettei kukaan löydä sinua enää ikinä. Meinaan vaan, jos nyt lähtee innoissaan hiihtämään pitkin metsäisiä latuja ja laskee syystä tai toisesta ulos ladulta niin samanlailla siinä käy, kukaan ei löydä ainakaan ihan heti. Nykyiset hanget ja nietokset ovat nimittäin sitä luokaa korkeat, että ei sieltä omin avuin takaisin ladulle kavuttaisi vaan todennäköisesti joku pahaa aavistamaton marjasta löytäisi vasta joskus ensi syksynä mustikoita poimiessaan. Toki saattaisihan tuo vaimo jossain vaiheessa pian huolestua ja lähettää etsintäpartion perään, mutta siinä hommassa menisi kuitenkin sen verran aikaa, että ei siellä hangessa kukaan selviäisi syömättä ja juomatta niin kauaa, puhumattakaan päällä olevasta ohuesta hiihtotrikoosta ja näistä pakkasista. Toinen juttu mikä näissä lumisateissa ärsyttää on se, että ainakin kolmas lumikola menossa näille lumille. Kaksi edellistä on kulunut yksinkertaisesti vaan puhki. Paikallinen rautakauppias tekee kunnon tiliä näillä ihmisille myymillään kolilla. Ostaa todennäköisesti voitoilla itselleen uuden kesämökin. Toiset työntää lunta perse pitkällään ja yksi katselee vaan uutta kesämökkiä, on se niin väärin. Siellä se sitten ensikesänä nauttii kesän lämmöstä uuden kesämökin laiturin nokassa mato-onki kädessä, kun itse hoidattaa liika kolaamisen aiheuttamaa niskajumia jossain fysikaalisessa hoitolaitoksessa. Tasan ei mene nallekarkit tässäkään asiassa. No joo joo, onhan se kiva, että on talvi, mutta rajansa kaikella!!!