Karkkilakko!

Jouduin vähän niin kuin olosuhteinen uhrina vuoden vaihteessa karkkilakkoon. Syy siihen on sitten tarina erikseen, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että itsellä siihen päätökseen ei ollut osaa eikä arpaa. Noh, ensitöikseni silloin hain tietenkin syitä, eli motivaatiotekijöitä onnistumisen takaamiseksi. Yksi näistä motivaattoreista oli painonhallinta. Eli kun kaikki ylimääräiset sokerit jää pois niin senhän pitäisi näkyä aika äkkiä elopainon muuttumisena, vaikken mikään karkkien suurkuluttaja ole ollutkaan. Tämä aamuna ajattelin sitten hypätä puntarille pitkästä aikaa, sillä olihan tätä lakkoa jo kohta kaksi kuukautta takana ja sen verran kiinnosti, että mitä painon suhteen oli tapahtunut. Ensitöikseni peilailin omasta mielestäni hoikentunutta olomuotoani ja karjahtelin siinä peilin edessä niin kuin tarzani konsanaan rintaani paukuttaen. Toki tarzanin ja minut erotti se, että tarzanilla oli muistaakseni vain sellainen läppäkalsari ja minulla oli tänä aamuna vastaavasti pitkät kalsarit, koska on talvi ja ulkona melkoisen kylmä. Tämän jälkeen astuin puntarille tuijottamaan näytössä viliseviä numeroita. Viimein kun näyttö pysähtyi niin täytyi todeta, että kyllähän elopaino oli todellakin muuttunut, mutta väärään suuntaan ja kaikki kaksi kiloa. En tiedä missä oikein on mennyt metsään, mutta sillä saattaa toki olla jonkinnäköinen vaikutus, kun lähipizzerian omistaja tervehtii minua nykyään kuin kaveriaan. Ei tämä nyt ihan ole mennyt kuin strömsöössä, mutta ei kai se hukkaankaan ole mennyt, sillä karkit eivät muistaakseni sisälly THL:n ravintoympyrän suosituksiin. Se että milloin tämä karkkilakko sitten päättyy on toinen juttu. Tämä on nimittäin lähtöisin meidän oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan nuoremman tyttäremme ideasta ja kestosta ei tosiaan ollut minkäänlaista puhetta. Jos nyt totta puhutaan niin sillä ei ole sinänsä merkitystä, koska ei minulla enää karkkia teekään mieli. Alussa kyllä teki mieli, siis karkkia, mutta sehän kertoo ainoastaan sokerin koukuttavuudesta. Hiiohoi, tästä on hyvä jatkaa haribotonta elämää.