Niin se vaan meni vapaaviikko töistä ebolaakin pahemman miesflunssan kourissa. Kuin ihmeen kaupalla selvisin siitä hengissä vaikka kivut olivat todennäköisesti pahemmat kuin naisten kertomat synnytyskivut. Lisäksi naisiin verrattuna flunssa, ja nimenomaan miesflunssa syö miestä niin sisältä kuin päältäkin. Eron huomaa esimerkiksi siinä, että nainen pystyy tekemään kotihommia taudista huolimatta, mutta mies ei pysty liikkumaan sängystä mihinkään. Lisäksi vaivalla ja työllä rakennettu rautaisen kova peruskunto on muisto vain, sillä pelkkä liikkuminenkin vaatii taudin jäljiltä äärimmäisiä ponnistuksia. Tämähän tietää sitä, että samanlaiseen kuntoon pääseminen kuin ennen miesflunssaa saattaa vaatia jopa vuosien työn. On se vaan niin kova tauti ettei sitä toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen. Joka tapauksessa, nyt sitä on vaan raahauduttava takaisin työmaalle. Toki hieman puolikuntoisena, mutta ei voi mitään. Jostainhan se on aloitettava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti