Meikäläisen elämä on kuin Olkiluodon ydinvoimalan työmaa, mikään ei mene niin kuin sovitaan. Jaa että miksikö? Noh, olen kova syömään marjoja ja halvin keino saada näitä metsän herkkuja on kerätä ne itse. Päätin muutama viikko sitten, että tämän vuoden marjanpoiminta kiintiöni on täynnä. Selkä on poiminnasta mutkalla kuin puolukan varpu ja pakastimessa oli marjoja enemmän kuin riittävästi. Sanoin tämän päätökseni myös vaimon kuullen ja sen verran painokkaasti, että varmasti ymmärsi asian.
Eilen hän sitten tuli töistä kotiin ja kysyi, että lähtisinkö hänen kanssaan keräämään puolukoita? Katsoin häntä hetken kuin teini-ikäinen poika villasukkia jotka oli saanut mummoltaan joululahjaksi. Tämän jälkeen tarkoitukseni oli sanoa hänelle painokkaasti EI, mutta sain aikaiseksi ainoastaan "totta kai rakkaani" lauseen.
Siellä sitä sitten oltiin hetken päästä taas kerran keskellä metsää. Ämpäri kädessä seurasin vaimoa kuin hai laivaa ja mietin, että olinpa taas kerran liian helppo. Samalla mietin, että onko tämä oikeasti keski-ikäisen miehen hommaa. Normaalisti tämän ikäinen mies on kiinnostunut vapaa-ajallaan moottoripyöristä, jääkiekosta ja kauniista naisista, mutta tämä mies se vaan kerää marjoja. No niin juuri, voi h*levetti sentään! Tästä ei puutu oikeastaan muuta kuin se, että ostan itselleni kaupasta Jari Sillanpää kahvia ja alan muodostamaan mielipiteitä sisustusratkaisuista.
Noh, reilu tunti ja kaksi täyttä ämpäriä myöhemmin pitelin selkääni ja kerroin vaimolle, että NYT oli viimeinen kerta tälle vuodelle tätä marjan poimintaa. Vaimo sanoi, että juuri näin. Meille ei tarvinnut yhtään enempää marjaa ja hänen työkaverilleen riittäisi nämä kaksi ämpärillistä vallan mainiosti. Siis mitä v**tua?!? Kyllä, minä olin kyykkinyt reilu tunnin metsässä työmiehen viiva vilkkuen ja vain siksi, että hänen työkaverinsa saa puolukkaa. Voi p*rkele sanon minä. Jos tämän olisin tiennyt niin...no okei, olisin varmasti ollut silti keräämässä marjoja vaikka minua olisi niiden lopullisesta kohteesta tiedotettukin. Sillä kun vaimo sanoo niin silloin tämä poika liikkuu. En vaan ymmärrä miten minä olen vajonnut tähän asemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti