Hyvä tavaton!

Hyvät tavat kauhistuttavat, vai miten se meni! Olin eilen illalla asioimassa postissa, tai tarkemmin ottaen asiamiespostissa. Edelläni oli asioimassa vanhempi naishenkilö joka oli tilannut laatikon koosta päätellen pakettiauton postimyynnistä. Tämän lisäksi asiamiesposteljooni kiikutti toisen sellaisen mopoauton kokoisen laatikon naisen eteen. Siinä naisen ihmetellessä laatikoiden kokoa ja sitä miten hän saisi ne ulos niin meikäläisessä heräsi ritarinvaisto. Kysyin naiselta ystävällisesti, että voisinko olla avuksi. Hän vilkaisi minua ja sanoi yrmeästi ettei tarvitsisi apua. Ajattelin, että itsepä tietää ja jatkoin asiointi. Oma pakettini oli suunnilleen karkkipussin kokoinen ja se sujahti taskuun kivuttomasti sillä ei ole tapana tilata mitään sellaista mitä en saa itse kannettua. Olin poistumassa liikkeestä ja törmäsin samaiseen naiseen joka yritti raahata pakettiauton kokoista laatikkoa ulos niin että tyrät vaan rytkyi. Hän oli saanut liikutettua sitä vain muutamia metrejä ja ensi yrityksestä lannistumatta ajattelin tarjota apuni uudelleen. Tällä kertaa hän ei vaivautunut edes katsomaan minua ja viesti oli selkeä, "minä en apuasi kaipaa". Olen usein kuullut varsinkin vanhemman väestön suusta kommentteja, että nykyään ei ajatella muuta kuin itseään ja mihinkä kaikki hyvät tavat ovat kadonneet. Tämän kokemuksen jälkeen en sitä yhtään ihmettele ja itse asiassa olen huomannut saman asian. Jos esimerkiksi avaa vanhemmille ihmisille tai naisille oven niin osa on jopa hämillään tästä eleestä. Se kertoo varmasti omalta osaltaan nykypäivästä ja niiden hyvien tapojen katoamisesta. Ihmiset jopa pelkäävät toisten ihmisten kontakteja ja avun tarjoamista.