Kissan elämää!

Meillähän on kaksi kissaa, kaksi vuotias Miisu ja viisi kuukautta vanha Melli. Melli on luonteeltaan sosiaalinen ja utelias, Miisu on vastaavasti sivusta seurailija ja mielellään omiin oloihinsa vetäytyvä. Viime yönä tästä omiin oloihinsa vetäytyjästä ei ollut tietoakaan sillä heräsin Miisun hellyyspuuskaan klo 04:00. Se puski minua kasvoihin, tamppasi tassuillaan rinnan päällä ja kehräsi. Minulla olisi ollut vielä puoli tuntia aikaa nukkua sillä herätys oli vasta puoli viideltä, mutta kissa oli päättänyt toisin. Hetken aikaa ihmettelin sitä puuskaa unenpöpperössä ja päätin lähteä vessaan sillä unet hävisi tyystin tämän karvapallon vuoksi. Kissa lähti seuraamaan minua kuin hai laivaa ja kiehnäsi jaloissa vessan ovelle asti, mutta tässä vaiheessa tiemme erosi. Vedin nimittäin vessan oven sen nenän edestä kiinni sillä tiesin ettei tämä hellyyspuuska ollut vielä ohi. En halunnut välttämättä virtsata kissan päälle, jos se jostain syystä olisi päättänyt hypätä kesken aamutoimieni avoimen vessanpöntön päälle. Siitä kun ei voi koskaan tietää ja meille miehille kahden asian tekeminen yhtä aikaa on sula mahdottomuus, virtsaatpa itse seisaaltasi ja hätistä kissaa kauemmaksi samaan aikaan niin siitä ei saa aikaan muuta kuin siivoustalkoot. En tiedä minkä siepin se oli oikein saanut, mutta ei tämä nyt ensimmäinen kerta ollut kun se herättää keskellä yötä ilman mitään syytä.
Vessasta tullessani Miisu oli hävinnyt oven takaa ja oikeastaan arvasin mihin se oli mennyt. Hellyyspuuskan kohde oli vaihtunut ja se tamppasi etutassuilla vuorostaan vaimoa ja puski häntä kasvoihin. Vaimo oli varmaan todella onnellinen sillä hänellä oli herätys vasta seitsemältä. Jos jotain positiivista tästä kaikesta hakee niin tänä aamuna ei ollut kiire mihinkään ja sai syödä aamupalan ihan rauhassa ennen töihin lähtöä, kiitos siitä tälle meidän hullulle kissalle.