Muoviastioita!

Olen luonteeltani peruspositiivinen ihminen, mutta jossain menee minullakin raja. Tulin nimittäin tänään kohtuu raskaan päivän jälkeen töistä kotiin ja astuessani olohuoneeseen huomasin meidän nuoremman kissan kiivenneen ikkunaverhoihin roikkumaan. Samalla sekunnilla, kun komensin sitä alas sieltä niin se mätkähti alas lattialle verhoineen päivineen. Odotin hetken silmät kiinni peläten, että verhotankokin tulee alas samaan syssyyn, mutta onneksi se sentään pysyi sille kuuluvalla paikalla. Katsoin kissaa hetken pitkään ja huokaisin syvään. Samalla ulko-ovi kävi ja vaimo saapui töistä ihmettelemään olohuoneen kaaosta. Osoitin kissaa syyttävästi ja vaimo kertoi, että se penteleen katti oli jo aamulla tehnyt saman tempauksen. Aloin pitämään kissalle palopuhetta käytöstavoista ja siitä mitä saa tehdä ja mitä ei. Kissa istui lattialla ja tuijotti minua silmät suurina niin kuin olisi ollut ymmärtävinään mitä minä sille selitin. Kun olin saanut kerrottua kissalle mielestäni kaikki tarpeelliset asiat kotona asiallisesti olemisesta niin vaimo kysyi minulta, että muistinko hänen illaksi järjestämänsä tupperware kutsut? Tuijotin häntä hetken kuin härkä punaista lakanaa ja hän jatkoi kertomalla, että oli niistä minulle muutama viikko sitten sanonut.
- EN MUISTANUT!
Jos mies voi jossain tilanteessa hajota täysin niin tämä oli juuri sellainen tilanne. Kissan verhoapinointi oli pientä sen rinnalla, että talo on täynnä muoviastioista kiinnostuneita naisia. Jotenkin vaan ei hermo kestä näin arki iltana kuunnella ylistyspuheita muoviastioista, ja ei ihan tavallisista muoviastioista vaan todella kalliista muoviastioista. Samalla sekunnilla päätin, että tänä iltana voisin ajella muutaman tunnin huviajelua autolla ja käydä pitkästä aikaa jonkun kaverin luona kahvilla.