Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
keskiviikko 19. heinäkuuta 2017
Enää 158 päivää jouluun!
Nyt se iski, loman päättymis stressi!!! Tajusin juuri, että minulla ei ole enää kuin neljä päivää kesälomaa jäljellä. Mihin se aika oikein hävisi, kysynpähän vaan. Jonkin tutkimuksen mukaan neljä kymmenestä suomalaisesta kokee lomalta töihin paluun ahdistavana, enkä yhtään ihmettele. Haikeus, alakulo ja masennus iskevät vasten kasvoja heti ensimmäisenä työpäivänä, tai suurimmalla osalla jo edellisenä päivänä. Samaisen tutkimuksen mukaan nuorempia ahdistaa enemmän kuin vanhempia ja naisia enemmän kuin miehiä. Itsellä ei lomalta paluu varsinaisesti ahdista, koska minulla oli mahdollisuus sellaiseen pehmeään laskuun, eli ensimmäisellä työviikolla ei ole kuin kolme työpäivää ja sen jälkeen olisi neljä päivää lomaa. Olen yli 20 työvuoden varrella oppinut, että täysi työviikko heti kuukauden loman jälkeen ei ole ihmisen hommaa. Ensimmäinen työviikko tuntuu kuukauden mittaiselta rypistykseltä. Päivät matelee kuin etana nurmikolla ja tuntuu ettei pomokaan osaa muuta kuin v*ttuilla.
Jotkut ovat lomalta palatessaan väsyneempiä kuin lomalle jäädesssään. Sellainen aikataulutiukka aktiiviloma jättää jälkensä. Itsekin olen kokenut joskus aikoinaan tämän kohtalon. Tästä syystä meillä oli vaimon kanssa selkeä suunnitelma tälle lomalle. Otetaan mahdollisimman rennosti, kun on mahdollisuus ja niin me tehtiinkin. Vaimo palasi tällä viikolla töihin ja kysyin häneltä viime sunnuntaina, että harmittaako palata töihin. Hän kertoi ettei harmita tai muutakaan ja oli jopa mukava palata takaisin arkirytmiin, eli rennosti otettu loma oli tehnyt tehtävänsä. Itsellä on samanlainen fiilis, eli oikeastaan kiva päästä takaisin arkirytmiin. Kaikilla työssäkäyvillä ei ole tietenkään mahdollisuutta samanlaiseen rentoon lomailuun varsinkin, jos taloudessa on pieniä lapsia, mutta on siinäkin puolensa. Yhteinen aika jättää positiiviset jäljet niin lapsiin kuin itseenkin. Ei huolia hoitopaikasta, koulusta tai muustakaan velvoiteesta. Laatuaikaa sanan varsinaisessa merkityksessä, joka auttaa jaksamaan taas pitkä ja pimeän talven yli. Talvestta tuli mieleen, että eihän tässä olisi enää pitkä aika kun olisi taas joulu, kokonaista 158 päivää. Ei muuta kuin hyvää joulun odotusta itse kullekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti