Rakas tyttäreni, tuo oman elämänsä prinsessa heräsi eilen aamupäivällä ennen kymmentä. Hänelle tuohon aikaan herääminen näin kesälomalla tarkoittaa samaa kuin itse heräisin aamuyöllä ennen neljää. Istuin ihan rauhassa olohuoneen sohvalla kahvikuppi kädessä katsellen televisiota kun yhtäkkiä hän laahusti tukka pystyssä ohitseni kohti keittiötä. En uskaltanut kuitenkaan sanoa hänelle mitään, sillä uskoin hänen kävelleen unissaan ja unissakävelijää ei saa herättää, tai sellainen käsitys minulla ainakin on. Ei aikaakaan niin keittiöstä kuului kun jääkaapin ovi kävi, tämän jälkeen kuului paistinpannun kolinaa ja lopuksi huutoa. Tässä vaiheessa minulle selvisi ettei kyseessä ollut unissakävelyä vaan hän oli oikeasti hereillä. "Nämä kanamunat on pilalla" huuto raikasi keittiön suunnalta siihen malliin, että oli pakko mennä itsekin katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu. Hän oli kuulema ajatellut paistaa itselleen munakkaan aamupalaksi, mutta jääkaapissa olleet kanamunat olivat pilaantuneet. Yritin lohduttaa häntä ja kehotin tekemään jotain muuta aamupalaa, mutta hän kertoi, että oli ajatellut alkaa munakkaan lisäksi leipomaan ja siihen hommaan tarvitsisi myös kanamunia. Tässä vaiheessa oli pakko kysyä, että ajatteliko hän oikeasti alkaa leipomaan, siis ihan aikuisten oikeasti??? Kyllä, niin hän oli vakaasti päättänyt.
Noh, eihän siinä muu auttanut kuin juoda loppu kahvi yhdellä huikalla, pukeutua ja lähteä kauppaan hakemaan kanamunia, kun kerrankin joku meidän perheen nuorista on noin aktiivinen, varsinkin keskellä "yötä". Meidän lähikauppaan päästyäni ihmettelin siellä ollutta valtavaa ryysistä. Ilmeisesti kaupassa oli tarjolla ilmaisia ämpäreitä tai sitten eläkeläisillä oli vaan rahapäivä. Kassajonossa oli samanlainen ryysis ja siinä kanamunien kanssa jonotellessa aikaa meni sen verran kauan, että hermot alkoivat olemaan aika pinnassa. Kotiin päästyäni laskin nämä kaksi vaivalla ja työllä hankkimaani kanamunakennoa keittiön pöydälle jonka ääressä rakas tyttäreni edelleen istui ja totesin, että nyt pääset leipomaan. Hän katsoi minua hetken ja totesi, "ei mua enää huvitakaan leipoa". Katsoin vuorostaan häntä hetken kuin leijona gasellia ja päätin lähteä samalta seisomalta läheiselle huoltoasemalle jatkamaan keskeytynyttä aamukahvihetkeäni. Tosiaan, virike kanamunat ovat näköjään ihan nimensä veroisia. Virikkeitä nimittäin riittää ainakin meikäläisellä välillä ihan aamusta iltaan, kiitos tälle meidän perheen nuorisolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti