Kun kellonaika ja sunnuntai, siis päivä jona olisin saanut nukkua niin pitkään kuin nukuttaa eivät merkitse joillekin mitään niin lopputulos ei ole mitenkään maailman mukavin kokemus. Kuvan "herttaisen" karvaeläimen, eli meidän Melli kissan sisäinen kello oli tänä aamuna sitä mieltä, että klo 6:30 oli ihan hyvä aika herättää meikäläinen. Hänellä on sellainen kolmivaiheinen herätystaktiikka. Ensiksi taputellaan varovasti tassulla naamaan ja jos se ei auta niin sitten kävellään eessuntaassun ylitse sillä tavalla hieman pomppien ja jos sekään ei auta niin sitten otetaan kovemmat keinot käyttöön. Sanotaanko nyt vaikka näin, se kun kynsi, siis sellainen neulan terävä uppoaa paljaaseen kylkeen niin siinä vaiheessa unet kaikkoaa varmasti anestesialääkärin nukuttamalta aivoleikkauspotilaaltakin, on se nimittäin niin ilkeä tunne. Kun avasin silmäni niin naaman edessä oli kaksi suurta isoa iloista silmää joista pystyi lukemaan; "YES, sinä heräsit, mennäänkö jo syömään aamupaalaa ja leikitään sen jälkeen". Itsellä ainoa ajatus tässä vaiheessa oli, että sopisikohan meidän sisustukseen täytetty kissa, esimerkiksi takan päälle tai olohuoneen nurkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti