Paskaa hommaa!

Ihmettelin tuossa muutama kuukausi sitten paikallisen vesilaitoksen hinnankorotuksia, mutta nyt ymmärrän ne. Ei tuon paskan lisääminen juomaveteen ihan ilmaista ole.

No vitsi vitsi! Tosiaan, meillä päin juomavedestä on löytynyt escherichia coli-bakteeria, tuttavallisemmin E. coli-bakteeria, siis Suomeksi sanottuna juomavedessä on paskaa seassa kuin Nokialla aikoinaan. Omakohtaista kokemusta sen vaikutuksista ei onneksi ole, mutta täällä päin on vessaa ilmeisesti vedetty normaalia tiuhempaan.


Sitä minä vaan tässä mietin, että miten alttiita me kaikelle tällaiselle olemme. Aikoinaan Nokian vesikriisissä joku oli avannut väärän venttiilin jolloin juomavesi ja noin 400000 kuutiota ns. paskavettä sekoittui. Siellä päin tuhansia ihmistä ripuloi ja muutamia taisi menehtyäkin tämän myötä. Niinpä, ihan samaa mietin, että miten viemäri ja juomavesi voivat olla venttiilillä yhteydessä toisiinsa. Noh, tässä meidän kylän tapauksessa joku kaivurimies oli onneksi vain katkaissut runkovesilinjan, joka kuitenkin aiheutti sen, että puoli kylää oli muuttanut vessaan housut kinutussa asumaan. Voi sitä "ilon" määrää niissä talouksissa joissa asuu useita janoisia ja käytössä on vain yksi vessa. Siinä sopii toivoa, että joku on käynyt hakemassa paikallisen marketin avajaisista ilmaisia ämpäreitä. Paskaa hommaan, mutta välillä näin vain käy. Sitä vaan, että olemme me melkoisen alttiina tässä nyky yhteiskunnassa kaikennäköisille joukkotartunnoille. Välillä sitä vaan miettii, että mitäs jos joku hörhö pääsee käsiksi tuollaiseen vesilinjaan ja myrkyttää koko kaupungin.

Lottovoittaja!

Minä olin aivan varma, tai minulla oli ainakin vahva tunne, että eilen tekemäni eurojackpot lappu päästää minut tästä velkahelvetistä ja kaikista muista huolista. Tein oikein kaksi riviä, eli tuplasin mahdollisuuteni täysosumaan. Ajattelin, että enempää rivejä ei tarvita, koska yhdellähän se päävoitto tulee ja silloin alkaa loppuelämän kestävä happy hour. Kuvittelin valmiiksi sen tilanteen missä meikäläisen voitto oli varmistunut. Soittaisin ensimmäisenä videopuhelun pomolle, jossa kertoisin ottavani lopputilin ja näyttäisin puhelun päätteeksi hänelle sitä rumempaa päätäni ihan paljaana, ja kaikki tämä keskellä yötä. Tämän jälkeen lähtisin tämän kaamoksen keskeltä etelän lämpöön ja tulin takaisin vasta ensikesänä. No okei, tämä jälkimmäisempi ajatus ei olisi millään tapaa järkevä, sillä minullahan on vaimo ja lapset. Vaimo ei välttämättä koko talvea jaksaisi odottaa minua takaisin vaan ottaisi avioeron ja puolet voitosta, mutta toisaalta, jäisihän minulle vielä 45 miljoonaa.


En jaksanut illalla valvoa arvontaan asti, joten tänä aamuna herätessäni ensimmäinen ajatus oli, "tarkasta se lotto". En ehtinyt edes pukeutua vaan säntäsin keittiöön munasillani tarkastamaan oikeita numeroita. Keittiön ikkunan edessä avasin tabletilta veikkauksen sivuja tärisevin käsin ja niiden avautuminen kesti ikuisuuden, tai ainakin se tuntui siltä. Vihdoinkin aurinko paistaa köyhänkin elämää. Silloin se tapahtui, veikkauksen sivut avautuivat ja klikkasin niistä tulokset kohtaa. Siinä ne olivat silmieni edessä, oikeat numerot jotka toisivat onnen ja vapauden...P*RKELE, yksi oikein koko lapussa ja sekin jokerissa! Valtava pettymys! Minä oli niin varma, että nyt tulee iso voitto, mutta EIH! Purin pettymykseni ryttäämällä pelitositteen ja viskaamalla sen keittiön rokikseen. Puin päälleni ja keitin aamukahvit, olihan kello jo melkein seitsemän aamulla. Samalla mietin, että oikeastaan ihan hyvä etten voittanut sillä elämä olisi mennyt aivan sekaisin. Mikään ei voita näitä rauhallisia lauantai aamuja, kun ei ole mihinkään kiire.

Korvapuustit!

Maito on myrkkyä sanoi siili kun mahasta mouras! En ole juonut maitoa oikeastaan vuosiin kuin satunnaisesti. Varsinaista syytä tälle juomattomuudelle ei ole, en vain näe tarpeelliseksi juoda sitä. Eilen tuli kuitenkin pakonomainen tarve juoda maitoa ja itsekin sitä tunnetta hieman ihmettelin kunnes tajusin, että pöydässähän oli vaimon leipomia korvapuusteja. Kyllä elimistö näköjään tietää mikä on sille hyvästä :)

Mahavaivat!

Joo-o, on sitä ollut helpompiakin perjantaita. Vitutuskäyrä oli heti aamusta niin korkealla, että se näkyi läheisen lentokentän lennonjohdon tutkassa asti. Itse asiassa hetken jopa luulin, että se oli näkynyt edellis päivänä myös Suomen rajavalvonnan tutkassa, vähän niin kuin sillee ennakoivasti, mutta oli ne Venäläiset hävittäjät ilmeisesti ihan oikeastikin käyneet loukkaamassa Suomen ilmatilaa. Hohhoh vaan ja kaikkeen tähän on syynä reistaava maha. Ihan täyttä paskaa koko homma, sanan mukaisesti!!!


Täyttyy kyllä sanoa, että maha on ihmisen elimistä varmasti ykkönen siinä mikä vetää nopeiten voimattomaksi. Pahimmillaan ei pysty olemaan muuta kuin sikiöasennossa. Tätä pahempaa ei voisi kuvitella, paitsi jos radiosta alkaisi soimaan jokin Mikko Alatalon hitti biisi tai se, että vaimo raahaisi väkisin kirpputori kierrokselle. Joo olen samaa mieltä, mielummin mahatauti. Ei ole helppoa olla taas kerran Suomalainen mies!

Sirkus Sariola!

Jahans, päivän hesari tietää kertoa, että hallitus aikoo sittenkin tiukentaa työttömyysturvaa omavastuupäivillä ilman työmarkkinajärjestöjen hyväksyntää. Vaikuttaa ihan kolmikantasopimisen mukaiselta toiminnalta. 
Tämän lisäksi aikaisemmin sovittuna ensi vuoden alusta työttömiä koskeva uusi laki velvoittaa heidät haastatteluihin kolmenkuukauden välein tuen määräaikaisen menettämisen uhalla. "Jos et tuu niin et saa"! Haastattelussa tarkastetaan työllistymissuunnitelman toteutuminen ja jos työtön ei ole sitä aikaisemmin yhdessä työvoimavirkailijan kanssa laadittua suunnitelmaa toteuttanut niin aijaijai, taas tulee penaltya. Ei ole helppoa työttömällä, sillä se alkaa käymään ihan oikeasti työstä. Mietitäänpä esimerkiksi kainuun aluetta ja siellä työllistymis mahdollisuuksia. Siinä ei paljoa suunnitella kun ei ole työpaikkoja kuin yksi tuhatta työtöntä kohti. Toki kyllähän tämä haastattelu homma työllistää ihmisiä, nimittäin työvoimavirkailijoita. Lehtitietojen mukaan pelkästään uudenmaan alueella tämä tarkoittaa joka arkipäivä 2000-3000 haastattelua. Niinpä, siinä saa huhkia töitä oikein niska limassa.
Jotenkin tuntuu, että tämä nykyinen Suomen päättäjissä paniikkia aiheuttava lama, eli toisin sanoen maahanmuuttajien ja huonojen päätösten aiheuttamat kustannukset maksatetaan työttömillä, niin ja eläkeläisillä sekä sairailla. Samaan aikaan suurella rahalla valmisteltu KIKY-sopimus kuihtuu kuin Oksasen pallit kylmässä vedessä. Työnantaja toisensa jälkeen ilmoittaa, että he ei ala pelleilemään tämän KIKY-sopimuksen mukaisen kolmen minuutin työajanpidennyksen kanssa. He ovat laskeneet, että halvemmaksi tulee toimia niin kuin ennenkin. Niinpä, että mitä v**tua?!?
Hyvä esimerkki hallituksen paniikista ovat myös nämä koulutusleikkaukset. Mitäpä veikkaatte, että siinä pitkässä juoksussa käy kun ihmiseltä viedään mahdollisuus koulutukseen, edistääkö se työllistymistä? Tätähän se on kun ei osata tuijottaa muuhun kuin kengänkärkiin. Nuoret saavat olla maksumiehinä sitten joskus, kunhan me vanhat möhömahaiset ylipalkatut virkamiehet vaan pärjätään. Oikeita ongelmia kartetaan viimeiseen asti ja muutaman hengen natsiporukan laillisen lakkautuksen käsittely siirtyy kadulta eduskunnan käsittelyyn muutamassa päivässä, toki siinä samalla kuullaan myös puheenvuoro miten Jani Toivola on kärsinyt vääryyttä koko sen ajan, kun on tuonut julkisesti homoutensa esiin. Niinpä, kunnon sirkus Sariolaa koko homma. Pääministeri Juha Sipilän puolueen keskustan isosti lanseeraama vaaliteema "Suomi yhdessä nousuun" on menettänyt jotenkin merkityksensä.

Ennen kaikki oli paremmin!

Tuli tuossa vaan mieleen, kun tänään ajelin lentokentän kiitotien päässä olevaa valtatietä ja samalla ylitseni oli laskeutumassa sellainen armeijan hävittäjälentokone. Merkistä ja mallista en osaa muuta sanoa kuin sen, että Elisabet Rehnin kohulla hankkima hornetti se ei ainakaan ollut. Meteliä sen moottorista kuitenkin lähti niin reilusti, että auton sisälläkin korvavaikut vaan rapisi olkapäille. Siinä minä samalla ääneen kirosin Espanjalaisen auton heikkoa äänieristystä ja ihmettelin lentokentän lähellä asuvien ihmisten melunsietokykyä. Metelin hävittyä mieleeni palasi lapsuus. Elettiin 80-luvun puoltaväliä. Aurinko paistoi lämpimästi, keli oli tuulettoman tyyni ja minä olin lempipuuhassani, eli kalastamassa veneellä keskellä pientä lähijärveä. Nykyään tällainen tapaus aiheuttaisi sosiaaliviranomaisten vierailun, siis jos joku "valveutunut" sattuisi sen näkemään. 10-vuotias poika yksin veneellä kalastamassa ilman aikuisten valvontaa. Se osoittaisi nykymittapuun mukaan vakavaa piittaamattomuutta lasta kohtaan, mutta siihen aikaan tuollainen oli ihan normaalia, varsinkin kun luottamus oli ansaittu. Joka tapauksessa, virveli kädessä lämpimässä kesäsäässä, mitäpä muuta sitä nuori miehenalku voisi toivoa. Olin heittänyt juuri virheen veteen ja aloin kelaamaan sitä ylös saaliin toivossa niin sillon se tapahtui, PAM!!! Valtava jysäys! Kaikki pinnan lähellä olleet kalat hyppäsivät vedestä ilmaan kuin taikaiskusta. Itsellä pääsi valehtelematta lusikallinen housuun ja veikkaan, että kaloilla kävi samoin, tietenkin sillä erotuksella, että ne pitää harvemmin housuja, mutta kaikki tämä vain pelkästä säikähdyksestä. Tämä valtava pamaus johtui hävittäjälentokoneen äänivallin rikkoutumisesta. Itsehän minä en vielä siinä vaiheessa sitä tiennyt vaan heti sen jälkeen, kun ehdin kotiin kertomaan tästä tapauksesta. Isä nauroi ja kertoi säikähtäneelle pojalleen mistä oli kyse. Nykyään tätä äänivallin ylitystä ei ilmeisemmin saa hävittäjällä tehdä muuta kuin äärimmäisissä tapauksissa, mutta silloin olikin kaikki asiat toisin. Paljon on vettä ehtinyt sen jälkeen virrata ja asiat muuttua. Yksi asia on ainakin muuttunut, sisävesien petokaloja ei suositella syömään kuin parin viikon välein ja Itämeren lohta maksimissaan kerran kuukaudessa, johtuen niiden myrkyllisyydestä ja säteilytasoista. Aikoinaan niitä syötiin paljon, kun ei osattu pelätä ja kukaan ei varoittanut. Toki noin vuosi tämän tapauksen jälkeen Ukrainassa posahti tämä surullisen kuuluisa Tshernobylin ydinvoimala ja laskeumat osuivat kotiseudulleni. Tämän jälkeen alettiin varoittelemaan kalan, sienien ja marjojen säteilystä. Kotiseudulla mustikassa pystyi käymään tämän Tshernobylin onnettomuuden jälkeen myös pimeällä. Mustikat loistivat vihreinä ja ne oli helppo havaita...no vitsi vitsi. Pakko se on kuitenkin todeta, oli ne asiat ennen paremmin. Koskaan ei tiennyt milloin ilkikurinen lentäjä ylittäisi äänivallin, kalalla sai käydä miten tykkäsi ja mistään ei varoiteltu.

Ei ikinä enää!

Miten Suomalainen mies rentoutuu?!? Noh, juomalla kaveriporukalla viinaa tietenkin. Koko viikonloppu perjantaista sunnuntaihin ja mikä parasta, vuokramökillä. Ei ole vaimo tai tyttöystävä vieressä ohjeistamassa ja rajoittamassa alkoholin käyttöä. Vaikkakin jokainen viikonloppuun osallistuja on joutunut nöyränä ilmoittamaan vaimoilleen tai tyttöystävälleen tästä kavereiden kanssa sovitusta viikonlopusta ja pyytämään häneltä lupaa hattu kourassa. No tästä koetinkivestä on selvitty ja nyt nämä kauniimmat osapuolet ovat kaukana ja näin ollen ei tarvitse pelätä, että he sattuisivat näkemään tätä kohellusta edes vahingossa.
Se mikä tällaisessa kaveri porukassa on parasta, ei tarvitse nöyristellä vaan saa olla ihan oma itsensä. Hiljainenkin mies saa puhua niin paljon kuin haluaa, tai olla sitten puhumatta, mutta kaverit pitää siitä huolen, että ei voi olla ainakaan juomatta. Voi saunoa vaikka neljä tuntia putkeen, sillä tällä reissulla naiset ei huutele pukuhuoneen puolelta, että meidän vuoro välillä. Puhutaan miesten juttuja ja nauretaan mahat kippurassa. Jossain vaiheessa humalatilaa sitten puhutaan henkeviä. Halaillaan, taputetaan selkään ja kehutaan miten hyvä jätkä sä oot ja sitten toisinpäin. Se on liikuttava hetki kun pääsee herkistymään, jopa niin liikuttava, että välillä joutuu pyyhkimään kyyneliä poskilta. Noh, heti perään kyllä todetaan, että nyt loppuu tämä neiteily ja sitten taas juodaan, niin ja saunotaan. Loppupelissä osa sammuu ja osa ei enää muuten vaan jaksa valvoa ja menee nukkumaan. Lauantai aamusta sama ralli taas jatkuu, vaikka hieman väsyneemmällä jutulla, kunnes on taas saatu tarpeeksi viinaa. Sen jälkeen meteli on taas korvia huumaavaa. Miehet huutaa ja musiikki pauhaa. Edellisen päivän ja illan kaava toistuu lähes pilkulleen. Kerrataan edellisen päivän tapahtumia ja muistellaan samoja asioita mitä edellisenäkin päivänä. En tiedä mistä se johtuu, mutta näin se vaan menee.
Sitten koettaa se karmiva sunnuntai. Heräät kahdeksan aikaan aamulla ja tajuat, että mökki pitää olla luovutuskunnossa kahdeltatoista, siis neljä tuntia aikaa kun arki iskee päälle niin kuin salama. Kukaan ei enää huuda tai muistele edellistä iltaa. Musiikkia ei soi ja meno on kuin hautajaisissa, koska kaikki tajuaa mitä on edessä, monta kaameaa kankkuspäivää. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kotiin palatessasi vaimo kysyy, että oliko mukavaa. Vastaat, että oli ihan jees, vaikka fiilis on että ei ikinä enää. Vaimo tietää sen ja nauttii sekä piikittelee, ihan vain piruillessaan, sillä hän tietää ettei tällaista viikonloppua ole hetkeen edessä. Itse hoet samalla mielessäsi, että ei ikinä enää ja painut sohvalle, kun muutakaan ei pysty.


Että sellainen viikonloppu takana ja olo on edelleen sen mukainen. Jos joku miettii, että onko tällaisessa mitään järkeä niin voin sanoa, EI OLE. Silti Suomalaiset miehet harrastavat sitä. Mielestäni se on ainut tapa, kun keski-ikäinen mieskin saa olla oma itsensä. Ryyppääminen on pahasta, mutta silloin tällöin kaveri porukalla otettuna se on oikein vapauttavaa. Asia minkä vain miehet tajuavat, tai ainakin uskoisin niin. Se ei kerro parisuhteen ongelmista vaan siitä, että mies haluaa tehdä kaikkensa sen eteen kavereita unohtamatta.