Lintukäymälä!

En tiedä mitä helvettiä nämä nykylinnut oikein syövät?!? Oli nimittäin semmoinen savotta saada äsken niiden yön aikana roiskimat jätökset pois auton sivulasista ettei mitään rajaa. Normi autonpesuaineella ei ollut puhettakaan, että olisi irronnut. Ei muuta kuin vaimon siivouskaapille ja sieltähän löytyi "andy räjäyttää lian pois" purkki, mutta sama lopputulos silläkin. Eihän siinä muu auttanut kuin käydä hakemassa suunnilleen taltta ja vasara. Näiden jälkeen vielä loppusilaus kulmahiomakoneella ja nimenomaan nailonlaikkaa käyttäen niiin avot, paska oli poissa. Jotenkin tuntuu, että nämä meidän seudun kottaraiset ja muut lentävät siivekkäät syövät loctite-liimalla kuorrutettuja kärpäsiä ja dippailevat löytämiään toukkia kierrelukitteeseen, tai johonkin muuhun todella tiukkaan jämähtävään aineeseen. Auton maalipinnasakin oli roiskeita näistä lentopommeista, mutta niihin en uskaltanut kajota. Olisi todennäköisesti alkanut vaan vituttamaan, sillä nämä linnunjätökset ovat sellaisia, että nehän syövyttävät maalipinnat ja kaikkea. Sellainen toivoumus minulla olisi näille kaikenmaailman eläinaktivisteille ja muille viherpiipertäjille, että olisko se ihan älyyön projekti opettaa nämä lintuystävänne sisäsiisteiksi, tai tässä tapauisessa pihasiisteiksi. Rakentaisitte niiden linnunpönttöjen lisäksi vastavanlaisia lintukäymälöitä. Saisivat siellä paskoa ihan rauhassa ja säästyisi tällaiselta normaalilta kenellekään pahaa tekemättömältä ihmiseltä aikaa ja hermoja???

Jokainen meistä on yksilö!

Kissa otti sillä aikaa sohvalla päikkärit, kun minä kävin jumpalla. Silti se on ihan älyttömässä kunnossa ja raatelee meikäläisen mennen tullen, jos vaan tarve vaatii. Jumpasta tuli mieleen, että mennessäni tuossa aamutuimaan salille siellä oli minun lisäkseni vain yksi henkilö. Sellainen keski-iän ylittänyt naishenkilö, joka oli jotenkin hätääntyneen näköinen. Ehdin jo hetken ajattelemaan, että hänellä oli oikeasti joku hätä kunnes hän kertoi ettei saanut salin blutoothsoitinta toimimaan älypuhelimellaan ja pyysi minua auttamaan. Kerroin hänelle, että tiesin kyseisestä soittimesta yhtä paljon kuin hän, eli en yhtään mitään ja menin pukuhuoneeseen. Tullessani pukuhuoneesta takaisin salin puolelle niin siellä raikasikin jo Jesse Kaikuranta täysillä ja samainen nainen kertoi minulle saaneensa laitteen toimimaan niin kuin en olisi kuullut. Tämän jälkeen hän pyyteli anteeksi musiikkivalintaansa ja kertoi, että sen voi vaihtaa mieleisekseen jos haluaa. Tässä vaiheessa meikäläisen ärsytyskynnys ylittyi ja kerroin hänelle Kaikurannan olevan yksi suosikeistani. Hän katsoi hetken minua hieman epäillen, mutta meikäläisen vitutuskäyrä alkoi olemaan sillä tasolla, että sen aisti varmasti. Hetken aikaa oli ihan rauhallista kunnes samainen nainen tuli taas pyytelemään anteeksi Juha Tapion soidessa taustalla. Tämä kesken meikäläisen tekemän sarjan esitetty anteeksipyyntö liittyi tällä kertaa siihen, että hän joutui kuulema poistumaan ja samalla musiikki lakkaisi kuulumasta, kun se tuli hänen spotify soittolistastaan. Otin toisen kuulokenapin pois korvalta, sanoin hänelle ettei haittaa, toivotin hyvää päivänjatkoa ja jatkoin rammsteinin kuuntelua. Näin jälkikäteen mietittynä hieman jo naurattaa tämä nainen, mutta täytyy vain todeta, että jokainen meistä on yksilö. Yleensä minulla on melkoisen pitkä pinna, mutta tänään oli vaan hieman huono aamu.

Sipilä ja Halla-Aho!

Halllitus kaatuu ja Halla-Aho on ihan hullu. Siinpä ne tärkeimmät päivänpolttavat asiat, tai mitä nyt jaksoin otsikoita iltapäivälehtien sivuilta äkistään vilkaista. Itselle tärkeintä on, ettei tarvitse keskittyä tähän paskanjauhantaan mitä iltapäivälehdet ja muut valtamediat suoltavat. Jokainen ajaa omaa aatettaan, tai sitten sen aatetetta joka eniten maksaa. En tiedä, mutta jotenkin tämä politiikka on mennyt sellaiseksi, ettei sitä jaksa enää pirukaan seurata vaikka pitäisikin. Ei tarvitse lukea kuin yksi juttu jostain niin alkaa v**uttamaan ja mielessä herää vain yksi kysymys. Mihin on hävinnyt kaikkien toitottama vaaliteema, yhdessä Suomi nousuun?!?

Minä seurailin paljon mieleummin aamulla takapihan elämää. Siellä nimittäin riitti kaikenmaailman mielenkiintoisia asioita, ainakin meidän kissojen mielestä. Heidän mielenkiinto keskittyi pääasiassa lintuihin ja kärpäsiin meikäläisen seuratessa sitä vierestä. Se on nimittäin niin, ettei näille meidän karvakasoille voi selkää siellä parvekkeella kääntää. Aika äkkiä käy niin, että häntä vaan vilahtaa kaiteen yli, kun jompi kumpi syöksyy ohiliitävän linnun tai kärpäsen perään alkukantaisten viettien johdattelemana. Tämä alkukantainen vietti, jota ei käsittääkseni ole päivitetty vastaamaan nykypäivän olosuhteita. Siis sillä tavalla, että saalistaja saattaa asua toisenkerroksen asunnossa ja sieltä toisesta kerroksesta on aika pitkä matka alas. Hienosti nämä meidän ötökät kuitenkin pärjäsivät ja eivät tippuneet, tai meinanneet edes tippua. Sisälle päästyään he aloittivat älyttömän paininujakan ja ristin heidät siinä samalla päivän uutsisten teemaa mukaillen Sipiläksi ja Halla-Ahoksi.

Munakone!

Joo ei minulla oliskaan ollut mitään muuta tekemistä. Kanat munii tunnetusti, mutta niin munii myös tämä meidän turtlesikin. Vietin kyseisen ötökän kanssa melkein neljä tuntia meidän takapihalla ja katseli kun se kaivoi munintakuoppaa. Sen jälkeen rouva turtlesi pyöräytti kuoppaan kymmenkunta munaa ja lopuksi peitti sen kuopan. Oli sitten melkoisen hidasta puuhaa noilla sen räpyläraajoilla. Täytyy varmaan käydä ebayn ihmeellisessä maailmassa katsomassa, jos siellä jonku kiinanihme ois keksinyt turtleseille kaivuuhommia helpottavan lapion. Ei menis sen jälkeen ihan koko kesää takapihalla sitä vahtiessa. Tämä sama munintaoperaatio nimittäin toistuu noin kahden viikon välein arviolta elokuun loppupuolelle asti.

Kotitalouskone!

Sain eilen ajatuksen katsellessani ulos ikkunasta. Maisema oli jotenkin sumuinen ja sitä ihmetellessäni tajusin kolminkertaisten ikkunoiden olevan pesun tarpeessa. Katsellessani ikkunaruutuja ja tehdessäni pesusuunnitelmaa, eli miettiessäni miten ihmeessä saisin ne puhdistettua niin katseeni osui ikkunan alaosaan, siis sinne ikkunakarmin alatasalle. Siellä makaili muutama kärpänen koivet sojossa menehtyneenä ja ihmettelin miten ihmeessä kyseiset ötökät oikein ovat päässeet sinne? Ikkuna oli kuitenkin tiivistenauhoilla tiivistetty, ruuduista ei puuttunut ainakaan suurempia palasia ja ikkunarungotkin näyttivät ehjiltä ilman ylimääräisiä reikiä. Tässä vaiheessa ajatuksenkulkuni katkaisi puhelimen soittiääni. Vaimo sieltä soitteli kuin tilauksesta ja sain häneltä suulliset ohjeet ikkunanpesusta ja hän kertoi, että meillä on myös sellainen ikkunanpesulaite. Sellainen akkukäyttöinen imevä ikkunalasta.

Ei muuta kuin hihat ylös ja tuumasta toimeen. Nuorempi poika tuli siinä samalla ihmettelemään puuhiani ja sain ylipuhuttua hänetkin mukaan projektiin. Siinä me sitten kaksista miehin pestiin ikkunoita. Minä olin koneenkäyttäjä ja poika pyyhki ikkunakarmit kuolleista kärpäsistä ja muusta liasta. Muuten kaikki meni niin kuun pitikin, mutta tämä "imevälasta" mehtyi keittiön ikkunoita pestessä. Laite sammui kuin seinään ja meillä oli homma pahasti kesken. Epäilin vahvasti, että siitä oli loppunut akku ja niinpä laitoin laitteen lataukseen. Odoteltiin puolituntia ja edelleenkään laite ei suostunut käynnistymään, joten sanoin pojalle, että eiköhän tämä ollut tässä ja jatketaan toinen kerta. Vaimon tullessa kotiin hän katsoi keittiön ikkunoita ja huokasi syvään. Yhteen ikkunaan oli tosiaan unohtunut pesuainevedet ja se näytti ihan joltain muilta kuin puhtaalta. Siinä minä sitten yritin selittää ja sysätä syytä laitteen niskaan. Laite oli todennäköisesti hajonnut ja me ei pojan kanssa löydetty mistään sellaista manuaalikäyttöistä ikkunalastaa. Vaimo otti laitteen käteen ja käynnisti sen. IMEVÄLASTA hyrähti käyntiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Totesin no voi p**kele, laitteella on jotain mua vastaan!!!

Korkkarit kattoon!

Meikäläisen juttusilla kävi eräs mies jonka kanssa puhuttiin autoista. Hän ihmetteli miksi ajan volkarilla enkä esimerkiksi tojotalla, kun tojota on kumminkin niin hyvä ja luotettava auto?!?
Noh, kerroin hänella tarinan eräästä omistamastani tojotasta, jossa oli harrastettu muutakin kuin maisemamatkailua. Ostin joskus nuorena miehenä käytetyn tojotan paikallisesta autoliikkeestä. Olin viimeisen päälle innoissani kyseisestä kulkineesta ja ajelin ylpeänä sillä ympäriinsä vuoden päivät. Tämä ylpeys koki kuitenkin ensimmäisen ja samalla viimeisen kolauksen, kun tapasin tämän tojota korollan edellisen omistajan. Hän oli sellainen parhaat päivänsä nähnyt arviolta viisikymppinen mies. Oli kuulema tunnistanut vanhan menopelinsä ja alkoi ylpeänä selittämään tupakan karhentamalla äänellä kokemuksiaan kyseisestä japanin ihmeestä. Kokemukset eivät kuitenkaan liittyneet auton toimintaan vaan sen takapenkillä harrastetuun toimintaan. Hän avasi kulkineen takaoven ja alkoi selittämään mistä sen muovisen oviverhoilun kaksi reikää olivat peräisin. Hän oli omien puheittensa mukaan "työstänyt siellä takapenkillä jotain mirkkua" ja tämä mirkku oli ottanut korkkarit jalassaan tukea kyseisen oven verhoilusta. Se tarina meni meikäläisellä niin tunteisiin, että olin seuraavana päivän samaisessa autoliikkeessä mistä olin tämän lemmenlaivan vuosi takaperin ostanut ja lähdin sieltä foordilla pois. Tuttu automyyjä kysyi kaupanteon aikana, että missäs ihmeessä se vaihdossa tuleva tojota oikein on? Kerroin sen olevan kaupungin keskustassa parkissa ja annoin hänelle sen avaimet. Myyjä kysyi onko siinä jotain vikaa vai miksi se siellä on??? Vastasin, ettei siinä mitään vikaa ole, en vaan pysty ajamaan sillä enää henkilökohtaisita syistä. No miettikääpä nyt vähän!!! Nuori herkässä iässä oleva miehen alku, joka ei ollut nähnyt vähäpukeisia naisia muualla kuin anttilan kuvastossa ja sitten tulee tuollainen punaniska-sika selittämään jotain panojuttuja mitä hän on harrastanut siellä SINUN autossasi. Vähemmästäkin olo käy herkäksi. Kyseisen tapauksen jälkeen en ole omistanut  enää yhtään tojotaa

Nukkumatti!

Tilasin unihiekkakuorman tiistai-ilta yhdeksäksi. Puoli yhdentoista aikaan katselin vielä kelloa ja totesin, että Matti oli ilmeisesti unohtunut katsomaan huutokauppakeisaria ja heti perään Armanin täällä pohjantähden alla. Tästä huolimatta keskiviikko aamu oli ihmeen kivuton. Oli jotenkin niin oudon pirteä olo, että epäilin jonkun vaihtaneen illalla ottamani magnesiumit salaa LSD:ksi. Tänä aamuna, tai paremminkin aamuyöllä varttin yli neljä tämä Matin tiistainen ohari sitten konkretisoitui. Herätyskellon soidessa luulin ensiksi sokeutuneeni, mutta selvisin pelkällä säikähdyksellä sillä en ollut vaan saanut silmäluomiani auki. Vihdoin kun nämä omaa elämäänsä eläneet silmäluomet aukesivat niin niistä lähtenyt ääni oli lähes samanlainen kuin meidän jääkaapin kuivista ovisaranoista. Ääni oli ilmeisesti sen verran kova, että kissatkin heräsivät ja tulivat ihmettelemään tätä outoa narahdusta. Sitä vaan, jos yövuorot eivät tee hyvää ihmisen terveydelle niin ei nämä aamuyö herätyksetkään mitään herkkua ole, varsinkaan näin useilla olemattomilla yöunilla putkeen. Jos joku näkee tätä Mattia jossain niin lyökää sitä nyrkillä kasvoihin ja sanokaa minulta terveisiä. Kysynpähän vaan, että miten niinkin harmittoman näköinen jannu voi olla näin epäluotettava?!?