Hyvinkää, uudenmaan helmi!

Tänään ohjelmassa maakuntamatkailua ja kohteena aina yhtä iloinen uudellamaan pohjoisosassa sijaitseva Hyvinkää, ruotsiksi Hyvinge, mikä on aina tärkeää tässä kaksikielisessä maassa. Pakko oli hieman ennakkoon tutustua tähän uudenmaan helmeen, siis mitä siltä odottaa. Hyvinkäällä asuu wikipedian antamien tietojen mukaan noin noin 47000 ihmistä. Luku on mielestä täysin hatusta vedetty, sillä tämän kyläpahasen ohi muutaman kerran junalla ajaneena asemalla ei näkynyt kuin muutamia eläkeläisiä. He eivät tunnetusti pysty lisääntymään, joten asukaslukuun on todennäköisesti laskettu mukaan myös heidän mahdolliset muilla paikkakunnilla asuvat lapset, lapsenlapset, heidän lemmikkinsä ja joskus Hyvinkäällä asuneet, mutta järkiinsä tulleet poismuuttajat. Sen verran hiljainen kylä ja vajaat viisikyt tonttua, p*ska puhetta. Mitäpä muuta Hyvinkäästä voisi kertoa. Googleen kun laittaa hakusanaksi tämän eläkeläisten paratiisin niin ensimmäisten hakutulosten joukosta hyppäsi silmille "Hyvinkään kovatuloisin tienasi yli kaksi miljoonaa euroa". Tämähän kertoo karua tarinaa siitä, että Hyvinkäälläkin asuu samanlaisia kateellisia perser...siis ihmisiä kuin muuallakin suomenniemellä.

Se mikä on aina tärkeää kertoa, Hyvinkäällä myös urheillaan, siellä pelataan nimittäin pesäpalloa korkeimmalla mahdollisella sarjatasolla "maailmassa". Hyvinkään tahko, mikä kuulostaa enemmänkin maamiesseuralta tai kyläsepänpajalta pitää Hyvinkään lippua korkealla tässä älyttömimmässä urheilulajissa mitä minä tiedän. Mielestäni tämän lajin kehittäjä ei ole kehittänyt sitä selvinpäin. On pesiä, paloja, haavoja, ajolähtöjä, kunnareita ja siinä sivussa hakataan mailalla palloa taivaantuuliin. Se on tietenkin jokaisen oma asia mitä haluaa harrastaa, mutta rajansa kaikella. Paikkakunnalla on myös jalkapalloseura Hyvinkään palloseura, minkä Hyvinkääläiset ovat kekseliäästi lyhentäneet HyPS:ksi. Liekkö nimen syytä, mutta menestystä ei ole kuitenkaan tullut niin kuin monet paikalliset jalkapallon ystävät varmasti ovat toivoneet, sillä he pelaavat vain maakuntasarjaa, 3-divaria tai jotain. Siitä on vielä matkaa suurille areenoille ja mestareidenliigaan. Tsemiä kuitenkin, kyllä ne unelmat vielä toteutuu, onhan jalkapallo kuitenkin kansainvälisesti arvostettu laji pesäpalloon verrattuna. Muuta en nyt osaa Hyvinkäästä kertoa, paitsi yhden jutun mikä osui silmään, nimittäin Hyvinkään vaakuna. Siitä tuli kaukaa ja äkkiä katsottuna mieleen kolme päällekkäistä koiranp*skaa naamioituna ketunhänniksi sinisellä pohjlla.

• Joka tapauksessa hieno paikka varmasti ja suosittelen vierailemaan vaikken itse siellä varsinaisesti vielä ole käynytkään. Jollei muuten niin ohi kiitävästä junasta pääsee aina nopeasti ja kivuttomasti ihailemaan tätä Riihimäen kaatopaikaksikin kutsuttua pitäjää. Jos oikein hyvä tuuri käy niin heille jotka tykkäävät bongailla julkisuuden henkilöitä Hyvinkäälläkin voi törmätä sellaiseen. Juu juu, oikeasti. Hevosmiesten tietotoimisto tietää nimittäin kertoa, että siellä asustaa ehkä yksi suomen kuuluisimman poikabändin jäsen, nimittäin XL5 yhtyeessä vaikuttanut Mica c:llä, niinpä. Tälläistä kaikkea. Innolla odotan, että pääsen tänään tutustumaan oikeisiin Hyvinkääläisiin ihmisiin.

Muistilappuja!

Olin oman elämänsä prinsessan, eli rakkaan tyttäremme kanssa autolla menossa kauppaan kun hän yhtäkkiä muisti, että hänen piti hakea luokkakaverinsa luonta jo aikaisemmin päivällä joitain allekirjoitettavia lupalappuja liittyen kouluun. Hän oli ollut päivän poissa koulusta sattuneista syistä ja näin ollen luokkakaverinsa oli ottanut hyvää hyvyyttään hänenkin lappunsa mukaansa. Sanoin hänelle, että soita sille kaverille ja sano meidän tulevan ihan pian hakemaan niitä, jahka ollaan käyty ensiksi pikasesti siellä kaupassa. Noh, oltiin oltu noin tunti kotona kun kuului älytön huuto tyttären huoneesta päin. Hän oli muistanut yhtäkkiä, että me unohdettiin käydä siellä hänen kaverillaan hakemassa ne laput. Minäkin oikein säikähdin, no niinpä unohdettiin! Eihän siinä auttanut muu kuin lyödä takkia niskaan ja lähteä älytöntä kiitolaukkaa sinne hänen kaverilleen. Onni onnettomuudessa oli se, ettei tällä tyttären kaverilla ei ollut mitään menoja, vaikkakin hän oli hieman ihmetellyt mikä meillä oli oikein kestänyt ja eihän tytär kehdannut sanoa suoraan, että me yksinkertaisesti vaan unohdettiin. Muistisairaudet ovat näköjään periytyviä, tai sitten ne vaan voimistuu hetkellisesti kun me kaksi lahopäätä ollaan kahdestaan liikenteessä. Sitä kun on tuhat muutakin asiaa mielessä niin välillä vaan unohtaa väkisinkin asioita. Pitäisi varmaan hankkia jonkinnäköisiä muistilappuja, niin ja varmaan niille vielä muista muistilappu-lappuja.

Tervetuloa terve elämä!

Heräsin tänä aamuna vähän jälkeen yhdentoista. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut näin pitkään. Tarkastan ensimmäisenä puhelimen, kolme vastaamatonta puhelua ja kaikki samasta numerosta. Vaimo oli soittanut ja ensimmäisen kerran jo puoli yhdeksän aikaan, mutta en ollut herännyt siihen koska puhelin oli äänettömällä. Kerrankin olin kaukaa viisas. En jaksa soittaa hänelle takaisin, ainakaan vielä. Siirryn sängystä sohvalle.

Vasen käsi on tunnoton. Tosiaan, makaan sohvalla ja tämä tunnottomuus alkoi pienellä pistelyllä ja vaikka vaihdoin hieman asentoa niin ei auttanut, pakko nousta ylös. Herkempi saattaisi jo huolestua, sydänoireita?!? Ei laisinkaan. Olen maannut kolmatta päivää sairauden riuduttamana vuoroin sängyssä ja sohvalla. Joka paikka alkaa olemaan niin jumissa, että tämä on ihan normaalia, ainakin uskoisin niin. Tätä menoa vakavin asia mitä voi tulla on makuuhaavat. Ei tämä ole nimittäin ihmisen hommaa maata päivät pitkät tekemättä yhtään mitään, mutta kun nyt on ollut vaan pakko. Onneksi huomenna loppuu sairasloma ja pääsee jo töihin, koska olo on muuten ihan kohtuu normaali näitä makaamisesta johtuvia jumeja lukuun ottamatta.

Selailin sohvalla makaillen puhelimella päivän uutisia ja silmiini osui jo vuosia sitten tehty tutkimus Uumajan yliopistosta. Siinä oli tutkittu lääkkeitten vaikutusta kaloihin. Mielialalääkkeiden vaikutus tutkimuksen kohteina olleisiin ahveniin oli kiistaton. Niistä tuli altistuksen jälkeen paljon rohkeampia ja ne olivat tutkineet ympäristöään niille epätyypillisen vapautuneesti. Jotenkin alkoi kaduttamaan aamuinen vessan veto. Olihan joutunut kuitenkin ottamaan särkylääkkeitä muutamana edellisenä päivänä. Mitenköhän ne särkylääkkeet vaikuttaa kaloihin, sillä meneehän nämä särkylääkkejäämätkin jätevesien puhdistuksesta huolimatta takaisin kiertokulkuun? Voi buranan voimalla uivat kala parat, kun kerran Uumajassa asti on tutkittu ja todettu tämmöinen asia.

Pakko syödä välillä, muuten ei kuulema parane, vaimo sanoi niin. Hän oli laittanut minulle edellispäivänä ruoat valmiiksi jääkaappiin, voi minua onnenpekkaa. Minun ei tarvinnut kuin lämmittää ne mikrossa ja avot, niin ja bon appetit. Mihinkähän minä joutuisin ilman hänenlaistaan ihmistä. Todennäköisesti nälkä olisi aika paljon useammin, niin ja moni muukin asia olisi paljon enemmän rempallaan. Täytyy kyllä myöntää, hän on todella tehokas. Syönnin jälkeen mieleeni tuli, että minunhan piti soittaa takaisin vaimolle. Iloiset huomiset, huolestuneet kyselyt ja paranemisen toivotukset, siinäpä se puhelu pääpiirteissään. Menen takaisin sohvalle, puhelin soi samantien. Tulevan kattoremontin urakoitsija soittaa aikatauluista. Olen yhtä pihalla niistä kuin hänkin, tai ainakin esitän olevani, mutta lupaan palata asiaan lähiaikoina. En nyt vaan jaksanut alkaa vatvomaan asiaa sen suuremmin. Tällainen makaaminen turruttaa ihmisen siihen pisteeseen, ettei silloin tarvitse hoitaa mitään tällaista. Huomenna sitten, tai ylihuomenna.

Pakko lähteä kohta hieman ulos kävelemään, vaikka ihan vaan tuohon pihaan heittämään lenkkiä naapureiden iloksi. Samalla mieleeni tuli, että perjantaina minun pitäisi lähteä työreissulle Hyvinkäälle. Vaikuttaa ihan mukavalle sellainen ympäristön vaihdos tällaisen jälkeen, varsinkin kun pääsee sieltä vielä illaksi kotiin. Taidanpa tosiaan laittaa vaatteet niskaan ja lähteä ulos. Tervetuloa elämä, varsinkin terve elämä.

Peto on irti!

Ajattelin tuossa aamutuimaan alkaa katsomaan tvtä, mutta eipä tarvinnutkaan. Ennen vanhaan, kun tv ei näkynyt niin todennäköinen syyllinen siihen oli se, että tuuli oli riepotellut antennin päin p*rsettä ja tästä syystä salatut eläimet ja kaunarit ei näkyeet. Noh, nykyään kaikki tulee noita atk-piuhoja myöten, myös televisiolähetykset ainakin meidän taloudessa niin tilanne on hieman eri. Olen tässä nyt muutaman tunnin ajan tehnyt useampaankin otteeseen kaikki korjaavat toimenpiteet mitä tämän s**tanan tv on ohjeistanut itsekin toteamaansa yhteyshäiriöön, eipä ole auttanut. Voin kertoa, alkaa menemään tämä ongelma pikku hiljaa tuonne tunnepuolelle asti, sillä kotiverkko toimii moitteetta, mutta tvpä ei vaan näy, eli vaikuttaa äkkiseltään laitevialle. Jotenkin alkaa tuntumaan siltä, että seuraavaksi poikkean hieman näistä saamistani ohjeista ja heitän koko aparaatin parvekkeelta alas. Tämän jälkeen soitan kiinteistönhoitoyhtiöön ja valitan roskista takapihamaalla. Pääseepähän kohtuu pienellä vaivalla ongelmasta eroon, ainoa vaan, ettei televisiossa nykyään pyörivat viimeisen päälle laatusarjat näy sen jälkeen edes vahingossa, ja toisekseen meidän taloyhtössä ei ole tehty kenenkään seppo taalasmaan kanssa kiinteistönhoitosopimusta, joten jätänpä heittämättä, joutuu vielä itse siivoamaan koko sotkun. Sitä tässä vaan mietin, että pakko kai vaan ottaa jonkinnäköinen hyöty irti tästäkin tilanteesta, eli taidanpa laittaa soimaan seuraavaksi reapitilla Antti Tuiskun peto on irti kappaleen ja maksimoin sitä kautta tätä kurjuutta. Onpahan sitten henkisesti hieman vahvempi seuraavien vastoinkäymisten saapuessa.

Salaattilounas!

Äkkiseltään tulisi mieleen Donald Trump ja Kim Jong-Uni pippurikastikkeessa, toki voisi mennä samantien biojätteeseen, mutta olisipahan maailma hieman parempi paikka tämän lounaan jälkeen.

Miesflunssa!

Niin se vaan taas iski, nimittäin miesflunssa. Eilen se alkoi outona olona ja tänään se on vienyt liikuntakyvyn kovien lihassärkyjen kanssa. Ei ole päässyt omim voimin edes sängystä ylös. Saa nähdä selviänkö tästä laisinkaan. Pahoja enteitä on jo näkyvissä, sillä silmät kiinni laittaessa näkyy vain valo tunnelin päässä ja se ei ole hyvä merkki laisinkaan. Kuin pisteenä iin päälle vaimokin vain nauraa minulle. V-mäinen nainen kun ei ymmärrä miehensä tuskaa laisinkaan. Ei pystyy muuta kuin huokailemaan syvään ja voivottelemaan. Olen niin yksin, itkettää. 

Wc-paperi!

Joku meidän kissoista oli ilmeisesti kyllästynyt nuolemaan omaa "pöllönsilmäänsä" puhtaaksi, joten se oli päättänyt opetella käyttämään wc-paperia. Muuten ihan jees, mutta arkkien katkoskohtien merkitys ei ollut näköjään oikein avautunut sille.