Jo joutui armas aika ja suvi suloinen!
Olen aina miettinyt kuusen sisälle raahaamisen merkitystä ja tullut siihen lopputulokseen ettei siinä ole mitään järkeä. Silti se tuossa nurkassa jälleen kerran seisoo ja pudottelee neulasiaan sen kun ehtii. Nämä neulaset kulkeutuvat putoamisen jälkeen mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, esimerkiksi sänkyyn. Se tunne kun heräät tapaninpäivän aamuna kääntäessä kylkeäsi siihen kuin joku kutittelisi tikarilla kylkiluitten välistä. Havunneulanenhan se siinä herätteli minua ja lopputulos oli taattu, herätti nimittäin nukkuvan karhun. Nousin ylös, kävelin joulukuusen viereen ja sanoin, "tämä oli sitten viimeinen niitti, sinä et loppiaista nää". Ihme petäjä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti