Välillä pyhäpäivät tuntuvat kohtuu tylsiltä. Eilinen pitkäperjantai oli nimenomaan sellainen, todella pitkä ja tylsä varsinkin kun oltiin vanhemman pojan kanssa kahdestaan kotona. Molemmat tuijotti televisiota apaattisena ja kumpikin muistutti enemmän tai vähemmän sohvaperunaa. Itse kyllästyin siihen ensimmäisenä ja päätin tehdä asialle jotain. Hetken tuumailin, että mitä sitä voisi tehdä kunnes sain kuningasidean, ihmisten yllättäminen on aina kivaa hommaa. Ehdotin pojalle, että lähdetäänkö jakamaan munia ympäri maakuntaa? Hän tuijotti minua hetken haavi auki, että mitä ihmettä, joten oli pakko hieman tarkentaa kysymystä. Käydäänkö hakemassa kaupasta kinder yllätysmunia iso kasa ja kierretään tuttavien koteja ja jaetaan ne heille. Poika suhtautui hieman varauksellisesti ideaan, mutta suostui lähtemään mukaan.
Onneksi kauppojen aukioloajat oli vapautettu koskemaan myös pyhäpäiviä ja näin ollen pääsimme hakemaan läheisestä tavaratalosta kaksi kennollista, eli yhteensä 48 yllätysmunaa. Pari hauskaa tuntia ja kymmenen yllättynyttä kotia myöhemmin olimme jakaneet kaikki munat ja se oli varmasti vaivan arvoista. Ensinnäkin poika oli aivan innoissaan ihmisten yllättämisestä, en muista milloin olisin viimeksi nähnyt häntä niin innoissaan. Toisekseen munan saaneet ihmiset olivat aivan ihmeissään. Suuri osa oli, että mitä täällä tapahtuu??? Oli hauska nähdä ihmisten reaktiot odottamattomaan vierailuun ja yllätysmunan saantiin. Toimintamalli meillä oli, ettemme jääneet mihinkään paikkaan juomaan kahvia ja sen suuremmi rupattelemaan vaan jaoimme munat kaikille, toivotimme hyvää pääsiäistä ja jatkoimme matkaa. Vielä myöhemmin illalla tuli kiitosviestejä, ilmeisesti osa ihmisistä tajusi vasta silloin mitä oli tapahtunut. Täytyy todeta, että antamisen ilo voittaa saamisen ilon kuusi-nolla. Jotenkin sellainen fiilis, että täytyy tehdä tästä pojan kanssa perinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti