Ajatuksia keski-ikäisen perheen isän sisältököyhästä elämästä ja päivän polttavista asioista, tai ainakin niiden vierestä.
perjantai 4. maaliskuuta 2016
Lemmikkieläimet!
Lemmikkieläimen hankinta ei saisi koskaan olla hetken mielijohde. Niinpä, eihän sen pitäisi, mutta nyt kuitenkin kävi niin, että meikäläisen mielijohteen vuoksi meille päätettiin hankkia lemmikkikani. Muutaman päivän etsinnän jälkeen kymmenen kuukauden ikäinen tyttökani sitten pomppi talouteen kilpikonnan ja kissan kaveriksi. Itse pidän eläimistä yli kaiken paitsi, jos ne valvottaa yöllä, repivät esimerkiksi kiusallaan tapetteja seinistä tai muuten vaan tuhoaa omaisuutta. Vuorotyöläisenä sellaista terroritoimintaa ei vaan jaksa aina ymmärtää, vaikka haluaisikin. Onneksi nämä meidän ötökät osaavat suunnilleen käyttäytyä ja elää niin kuin niiden kuuluukin. Tähän mennessä kissa on ollut aktiivisempi osapuoli ja kunnostautunut terroristitoiminnassa yövalvottajan roolissa, mutta onneksi tosi harvoin. Kilpikonna vastaavasti tasapainottaa kissan riehumista olemalla varsin rauhallinen, mutta on sekin toiminut yhden kerran remonttivastaavana aiheuttamalla mittavan vesivahingon. Saa nähdä minkä rooli tämä kani ottaa? Toivottavasti siitä ei tule sähköjohtojen purentavastaava. Noh, nyt on kuitenkin sekalainen seurakunta eläimiä taloudessa. Mietin tuossa tytön kanssa, että kaikki meidän nykyiset lemmikit alkaa k-kirjaimella. Kissa, kilpikonna ja kani, joten seuraavan eläimen kohdalla k-kirjain perinnettä pitää jatkaa. Seuraava eläin on siis todennäköisesti koira, kenguru, kirahvi tai krokotiili. Jos totta puhutaan niin hetkeen ei tule uusia lemmikkejä, jos se on vaan minusta kiinni. Näissäkin on jo oma hommansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti