Vaimo antoi minulle eilen illalla kohtuullisen selkeät ohjeet tämän päivän kotitöistä. Olin jopa hieman hämmästynyt sillä tämän kertaiset ohjeet sisälsi ainoastaan hänen polkupyörän keväthuollon ja that's it.
Heräsin tänä aamulla kohtuu ajoissa ja ajattelin käydä heti toimeen niin voisin sitten loppupäivän vetää lonkkaa niin kuin kunnon lomalla olevan aviomiehen kuuluukin. Raahauduin kellariin missä polkupyörä oli ja ensisilmäys kertoi kaiken. Totesin ettei pelkkä ketjujen öljyäminen ja jarrujen säätö riittäisikään. Fillari oli sen näköinen, että oli pakko etsiä pyörästä ensimmäisenä rekka-auton renkaan jälkiä, sillä ei sitä ajamalla niin huonoon kuntoisi saisi. Ketjut poikki, satula revennyt irti rungosta, jarruista ei ollut tietoakaan ja yleisolemus oli kuin suosta nostetulla dinosauruksen fossiililla. Oli pakko soittaa vaimolle töihin ja kysyä, että mitähän fillarille oli mahdollisesti tapahtunut? Pikku huollosta tuli nimittäin hetkessä koko päivän projekti. Vaimo kertoi, että ihan normaali ajossa se oli hajonnut. Kyseinen vastaus olisi mennyt minulle läpi, jos pyörän käyttäjänä olisi ollut 13-15 vuotias rämäpää poika. Käsittääkseni vaimo ei vedä sillä keuloja, kaatuile, hypi hyppyreistä tai muutenkaan crossaile vaan ajaa ainoastaan työmatkaa. Ei keski-ikäinen nainen saa tuollaista jälkeä aikaan mitenkään muuten kuin jäämällä sillä jonkun kulkuneuvon alle.
Noh, nyt viisi tuntia ja sata kirosanaa myöhemmin fillari on taas lähes uutta vastaavassa kunnossa. Täytyy varmaan jatkossa alkaa huoltamaan kyseistä kulkupeliä hieman aktiivisemmin niin ei tule kerralla ihan noin isoa urakkaa. "Vai että normaali ajossa", en kyllä vieläkään usko...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti