Minulla oli tänä aamuna neljä herätyskelloa herättämässä. Ensimmäinen soi, toinen puri, kolmas löi ja neljäs yritti kampata. Tosiaan, klo 4:20 soi puhelimen herätys, sellainen trumpetti soolo ja ihan täysiä. Täytyy jossain vaiheessa tutustua muihinkin herätysääni vaihtoehtoihin sillä tuo trumpetti soolo on melkoisen sydäntä pysäyttävä varsinkin tällaiselle aamuvuorolaiselle joka joutuu heräämään keskellä yötä. Noh, kun olin saanut puhelimen hiljenemään ja päätin hieman torkuttaa niin nuorempi kissa kävi kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Aikansa se käveli minun päällä ja kurnutti, kun en reagoinut siihen mitenkään niin se päätti purra minua sormesta. Voin kertoa, kissa ei hypännyt tämän tempauksen jälkeen sängystä pois omin tassuin. Kissasta eroon päästyäni kuvaan astui vaimo. Saatuani silmät kiinni uudelleen kissan herätysyrityksen jälkeen vaimo tutustuttu minut kyynärpäähänsä. Saatesanoina hän käytti " KELLO ON JO SOINUT" lausetta. Tässä vaiheessa oli oikeasti pakko nousta, sillä en halunnut enää testata kylkiluitteni kestävyyttä, saatikka tuntea kun minileijonan hampaat uppoaa peukaloon, vaikka aikaa siihen torkutteluun olisi ollutkin. Ei muuta kuin sängynlaidalle istumaan, ylösnousu ja ensimmäinen askel niin eikö vanhempi kissa syöksy sängyn alta suoraan jalkoihin toivottamaan iloisena hyvää huomenta. Pimeässä sellainen voi olla jopa kohtalokas ja tänä aamuna se oli lähellä, sillä tottakai kompastui siihen ja melkein kaaduin, mutta onneksi seinä oli lähellä josta sain tukea.
Tämä "aamutoiminta" on meikäläiselle lähes joka aamuista, paitsi tämä pureminen oli uusi asia, niin ja kamppaus yritys. Kaksi kissaa ja vaimo pitää näköjään huolen siitä etten nuku pommiin. Se tunne kuin olisit keskellä huonoa toiminta elokuvaa, siihen ei voi olla heräämättä. Jos joku kysyy mites päivä on lähtenyt käyntiin niin en viitsi edes tällaisen herätyksen jälkeen siihen vastata. Vaimo hakkaa ja eläimet ahdistelee, miten siitä voi lyhyesti kertoa. Joka tapauksessa, onneksi on kuitenkin jo perjantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti