Vaimo kertoi muutama päivä sitten, että vanhempi poika tarvitsee välttämättä uuden sängyn. Jos totta puhutaan niin hänen nykyinen sänkynsä on kieltämättä loppuun ajettu. Siihen kun istuu niin kuuluu nirsk ja kun siitä nousee niin kuuluu narsk, tai sitten toisin päin. No senhän tietää miten siinä käy, kun poika kääntää kylkeä yöllä. Puoli taloa herää joka "nirsknarsk" käännöksellä ja epäilisin, että myös naapuri. Noh, vaimo ilmoitti tänään, että hän löysi vähän käytetyn sängyn Facebookin kirpparilta tai jostain ja minun pitäisi heti töiden jälkeen hakemaan sitä hänen kanssaan. Täytyy kyllä ihailla hänen tehokkuuttaan, itse kun olisin ollut asialla niin pojalla ei olisi sänkyä vielä ensi juhannuksenakaan. Jotenkin näin vanhemmiten minua on alkanut vaivaamaan sellainen tietynlainen saamattomuus. Mitä samanikäisiä kavereitani tunnen niin se tuntuisi olevan aika yleistä, joten en ole siitä kovin huolissani ja toisekseen minulla on vaimo sitä varten, että asioita tapahtuu.
Niin me lähdettiin vaimon kanssa kahdestaan hakemaan läheisestä kaupungista sitä sänkyä ja monen mutkan jälkeen löydettiin jopa kohteeseen, vaikka navigaattori yritti tehdä kaikkensa, että olisi eksyttänyt meidät. Minä en ymmärrä mikä kaikkia navigaattoreita vaivaa. Kaupunkien kadut eivät muutu kuukausittain, eikä edes vuosittain ja silti ne opastaa suomeksi sanottuna aivan päin p*rsettä.
Joka tapauksessa, vaikeuksien kautta voittoon ja nyt pojalla on vähän käytetty, mutta oikein loistava kuntoinen 120 senttiä leveä sänky. Kyllä kelpaa siinä nyt piehtaroida ja ei muuten kuulu enää nirskejä ja narskeja. Saa nähdä saako kukaan meidän taloudessa hetkeen kunnolla unen päästä kiinni, kun on nukkumaan mennessä liian hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti