Kuormalavasänky!

Tosiaan, puolivuotta sitten nuorimman tyttären toivomuksesta, tai oikeastaan vaatimuksesta tuli rakennettua hänelle kuormalavoista sänky. Pari tuttavaa on töissä tuollaisia lavoja valmistavalla tehtaalla ja sieltä sain sopuhintaan kasan uudenveroisia lavoja kyseistä operaatiota varten. Selkä vääränä kantelin niitä ensiksi kärryyn ja sen jälkeen autotalliin. Sen jälkeen oli maalausurakka, joka kannattaa tehdä ihan terveyssyistä. Maali suojaa mahdollisilta epäterveellisiltä ainesosilta mitä lavoista saattaa irrota kosketuksessa tai sitten niistä voi vapautua epäterveellisiä kemikaaleja huoneilmaan. Lavat ovat tarkoitettu teolliseen- tai ulkokäyttöön ja näin ollen eivät sovellu sellaisenaan kotiin huonekaluksi. Noh, nyt tästä urakasta on vajaa puolivuotta aikaa ja eilen minulle kerrottiin, että rakas tyttäreni ei ole enää tyytyväinen tähän kuormalavaratkaisuun vaan hän haluaa normaalin sängyn, ja mielellään 120 senttiä leveän niin mahtuu pyörimään siinä sitten yönsä ilman vaaraa tippumisesta. Toisekseen tuollaisen kuormalavasängyn, tai oikeastaan sen välien siivoaminen kerran tai kaksi viikossa on kuulemma nuorelle neidille nykyään ylitsepääsemätön urakka, joka syö aivan liikaa aikaa hänen kiireisestä elämästään koululaisena. Ei voinut muuta kuin huokaista syvään. Nämä meidän talouden naisten kotkotukset saavat minut vielä joskus hermoromahduksen partaalle. Aivan älytön urakka ja muutama kuukausi eteenpäin niin se ei olekaan enää hyvä. Ei kai tässä sitten muu auta kuin niellä tappionsa ja hommata neitiä miellyttävä sänky ja raahata taas kerran kuormalavoja selkä vääränä paikasta A paikkaan B. Sillä tiedän, että pääsen itse helpommalla sitä kautta, kuin kuuntelemalla sitä tyttären narinaa joka päivä siitä miten hankalaa hänen elämänsä on kuormalavoista tehdyn sängyn kanssa. Joo minä tiedän, olen helppo, mutta tietyllä tapaa kaukaa viisas. Naisia ei nimittäin kannata suututtaa, sillä ne mokomat osaavat olla välillä pitkävihaisia otuksia. Tiedän myös mistä tämä ajatus tästä uudesta ja leveämmästä sängystä lähti. Ei siitä, että tuollainen vaihtolavasänky olisi huono ratkaisu vaan siitä kun viimeviikolla hänen vanhempi veli sai loppuun ajetun sänkynsä tilalle sellaisen 120 senttiä leveän runkopatjan. Epäilin jo silloin tytön kommenteista päätellen, että kauankohan menee kun hänkin haluaa samanlaisen. Viikon verran siinä näytti menevän, tai ei oikeastaan sitäkään jos tarkemmin mietin.