Laihduttaminen!

Asiantuntijoiden mukaan laihtuminen on helppoa kuin heinän teko. Olen asiasta hieman erimieltä. Avatessani aamulla jääkaapin oven rakkaan tyttäreni syntymäpäiviltä muutama päivä sitten jäänyt kakkupala sanoi huomenta. Ei sillä, että se olisi mennyt pilalle vaan siksi, koska se haki huomiotani. Täytyy kyllä myöntää, että sekunnin ajan mielessä kävi vaihtaa aamupuuro kakkupalaan, mutta huulta purren noukin matkaan kakkupalan vieressä olleen raejuustopurkin. Yritä tässä sitten kaventaa rahalla ja rakkaudella rakennettua keskivyötäröä, kun joka paikassa tulee vastaan houkutuksia. On tämä raastavan haastavaa. Vaimo ei tee asiasta yhtään helpompaa säästämällä tuollaisia kakkupaloja asenteella "kyllä sen joku syö". Tietäähän sen kuka sen syö, MINÄ. Miksei noita pikku paloja voi heittää suoraan biojätteeseen. Ymmärrän ja kannatan säästämistä noin yleisellä tasolla, mutta noiden sokeripommien jättäminen näytille on melkoisen vastuutonta touhua. Nimittäin meikäläinen pyörii niiden ympärillä kuin banaanikärpänen konsanaan niin kauan kuin niitä riittää. Sama juttu koskee kauppiaita, laihduttavan ihmisen kiusaajia, kun he kasaavat kaikki suklaaherkut siihen kassan viereen. Yritäpä olla siinä sitten niitä huomaamatta. Silmiin osuu välittömästi tarjouskyltti "ota twix, kolme kahden hinnalla". Välitön ajatus on, että onpa halpaa ja käsi hapuilee jo patukoita kunnes omatunto ehtii paikalle huutamalla ÄLÄ OTA NIITÄ!!! Ei ole helppoa tämä sokeri-addiktin elämä. Kaksi kuukautta laihduttanut ja paino on noussut melkein puolitoista kiloa, eli ei ihan putkeen ole mennyt, mutta kyllä tämä tästä, varsinkin kun joulukin on ihan ovella.